Se en­sim­mäi­nen tut­ki­mus – Kan­di­daa­tin tut­kiel­ma on mo­ni­vai­hei­nen aka­tee­mi­nen maraton

Kandidaatin tutkinnon saavuttaminen huipentuu useimmille yliopisto-opiskelijoille opinnäytetyön tekemiseen. Minkälainen prosessi on tämä ensikosketus akateemisen tutkimuksen maailmaan?

-
Kuva: Kaisa-Reetta Seppänen

Sofia Mänty, 22, on Lapin Yliopiston yhteiskuntatieteiden opiskelija ja valmistuu tämän kevään poikkeusolojen aikana kandidaatiksi. Hän teki opinnäytteensä politiikka- ja sosiologiatieteistä.

Männyllä tutkielmaprosessi alkoi jo viime syksyn lopussa seminaareilla sekä pienryhmiin jakamisella. Kirjoittaminen lähti käyntiin kymmenen sivun ideapaperista ja jatkui siitä erilaisiin välitehtäviin. Joululoman aikana hän kirjoitti jo johdantoa ja teoreettista viitekehystä. Mänty piti tästä työskentelytavasta.

– Olen itse sellainen palastelija. Mitä pidempään pääsen jauhamaan omassa päässäni asioita, sitä paremmin pystyn tuottamaan tekstiä. Ajatukset jäsentyivät, kun ylimääräiset tehtävät pakottivat viemään ajatusta pidemmälle.

Vertaistukea ryhmäläisiltä

Prosessin puolivälissä ja lopussa suoritettiin opponoinnit eli tutkielmaa tekevien opiskelijoiden välinen töiden arviointi ja rakentavan palautteen antaminen. Männystä opponointi oli hyödyllistä.

– Siinä pääsi lukemaan samassa vaiheessa olevien ihmisten tekstejä, jotka on kuitenkin lähtökohdiltaan ja sisällöiltään ihan erilaisia tekstejä. Opponointi kehittää ajattelua omaa työtä kohtaan.

-
Kuva: Ilona Suuronen

Välillä Männystä tuntui siltä, että aika loppui kesken, kun piti vielä valmistella omaa työtä ja samalla opponoida muiden kandeja. Onnistumisena hän kuitenkin pitää sitä, että saattoi auttaa ja tsempata muita ryhmänsä jäseniä.

Työn lopulta ollessa lähes valmis, se esiteltiin muille opiskelijoille ja ohjaajille. Tällä kertaa poikkeuksellisesti etänä verkkopalvelimen kautta. Se meni Männystä hyvin, koska hän tuntee itsensä luontevaksi esiintyjäksi. Kypsyysnäytekin pidettiin erityisjärjestelyiden puitteissa verkon välityksellä, mikä olisi ollut Männystä mukavampi järjestää perinteisesti yliopistolla.

– Se oli hämmentävää. Kun kotona kirjoitti, ei tullut sellaista tunnetta, että olisi ollut tekemässä tenttiä.

Haasteita ja onnistumisia

Suurimmat pulmat Mänty koki työssään aivan prosessin alussa liittyen aiheen valintaan ja tutkimusaineiston löytämiseen.

– Ehdottomasti haasteellisinta oli se, kun piti toteuttaa tutkimus, mutta ei ollut mitään käsitystä teorioista. Olen sinällään osa sitä epäonnista vuosikurssia, ettei meillä ole ollut perusopintokurssia poliittisista teorioista.

Mänty sai onneksi ohjaajaltaan neuvoja sopivien teorioiden löytämiseen. Tutkielmaa kirjoittaessa hänen piti muistuttaa itseään siitä, että esittelisi aiheettaan, niin kuin lukija ei sitä aikaisemmin tuntisi.

-
Kuva: Kaisa-Reetta Seppänen

Tutkielman teko oli monivaiheinen ja Männystä yhdenlainen maraton. Työn valmistuttua hän kuitenkin kokee nyt pystyvänsä kirjoittamaan pro gradun maisterivaiheessaan ja voivansa mahdollisesti tehdä tutkimusta tulevaisuudessakin.

– Ensimmäistä kertaa tulee ehkä sellainen olo, että voisin viihtyä akateemisella urallani tutkien erilaisia ilmiöitä ja asioita. Ennen kandia minulla ei ollut sellaista oloa, koska en tiennyt, miten koko prosessi menee.

Vinkkejä tuleville tekijöille

Mänty on vahvasti orientoitunut maisterivaiheeseen, joten hän on ennen kaikkea iloinen siitä, että ensimmäinen osio ja suurin pohjatyö on nyt tehty. Hänen neuvot tulevia tutkielman tekijöitä varten keskittyvät itsensä tuntemiseen tutkijana.

– Kannustan kaikkia perehtymään omiin mielenkiinnon kohteisiin, mistä kanditutkielman voisi toteuttaa. Opinnäytetyöprosessi on omanlaisensa kivireki, kesti se vuoden tai puoli vuotta.

– Maailmaan mahtuu kyllä tutkimuksia, joten ei kannata lähteä kandissa kikkailemaan kaiken maailman erikoisuuksilla. Niitä kerkeää tekemään sitten myöhemmässäkin vaiheessa, jos innostuu, Mänty pohtii.

Tästä on kyse

Kandidaatintutkielma

Alemman korkeakoulututkinnon yliopistollinen opinnäytetyö

Laajuus kymmenen opintopistettä

Suoritetaan yksin tai pareittain

Koostuu seminaarista, opinnäytetyön tekemisestä ja esittämisestä, toisen tutkielman opponoinnista sekä kypsyysnäytteestä.

Tukena opintojaksot tieteellisestä tiedonhankinnasta, tutkimusmenetelmistä sekä tieteellisestä kirjoittamisesta

Tutkielman tarkoitus ja suurin merkitys opiskelijalle on harjoitella tutkimuksen tekemistä ja oppia siinä tarvittavia akateemisia taitoja.

Lähde: Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan varadekaani ja yliopistonlehtori Outi Kyrö-Ämmälä
Mitäänsanomaton kandidaatin tutkinto?
Lotta Laitila

Kandidaatin tutkinto on yleisesti ottaen muuttunut pelkäksi välipysäkiksi ennen maisterivaiheeseen jatkamista. Mikä on nykypäivän kandidaatin tutkinnon merkitys, kun sitä harvoin kuulee edes juhlittavan? Sofia Mänty korostaa tutkinnon saavuttamiseen liittynyttä matkaa.

– Tutkinto on kasvattanut, opettanut ja kehittänyt tosi monella eri tavalla. Vaikka kandidaatin tutkinnosta toivottaisiin tulevan vähän geneerisempi, minusta kolme vuotta on antanut aikaa kasvaa ihmisenä.

Myös Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan varadekaani ja yliopistonlehtori Outi Kyrö-Ämmälän mielestä kandidaatin tutkinto on merkityksellinen, ja sitä sopii juhlia, jos niin haluaa.

– Aina kannattaa juhlia!

Samalla Kyrö-Ämmälä toteaa, että opintotukikuukausien saamiseen asetetut rajat alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle ovat kannustaneet opiskelijoita valmistumaan tutkinnoistaan määrätietoisemmin.

– Kandidaatin tutkinnosta on tullut merkityksellisempi sitä kautta.

Kyrö-Ämmälä korostaa, että yliopiston näkökulmasta on tärkeää, että opiskelijat suorittavat sekä kandidaatin että maisterin tutkinnon. Toisaalta jo kandidaatin tutkinnolla voi toimia tietyissä työtehtävissä. Esimerkiksi kasvatustieteen kandidaatti, jolla on pääaineenaan varhaiskasvatus, voi työskennellä varhaiskasvatuksen opettajana.

– Se on alempi korkeakoulututkinto ja pitää sisällään vähintään 180 opintopistettä, mikä on jo tosi paljon opintoja. Kuitenkin, jos ajatellaan esimerkiksi luokanopettajan koulutusta, kandidaatin tutkinto on ikään kuin välivaihe, jolla voidaan päästä maisterivaiheeseen, joka vasta tuottaa kelpoisuuden luokanopettajaksi.

Mänty yhtyy samoihin ajatuksiin.

– Toivon, että ihmiset, jotka ovat kandidaatintutkintovaiheessa, uskaltaisivat hakea oman alansa hommia ja kertoisivat rohkeasti osaavansa niitä asioita. 180 opintopisteeseen mahtuu aika paljon erilaisia asioita, teemoja sekä ajatuksia itsensä kehittämiseen.

Männystä kandidaatin tutkinnossa on arvostettavaa, että se opettaa ihmiselle korkeakoulujärjestelmästä ja sen sisällä toimimisesta. Se ei myöskään sulje ihmistä tietyn tutkinnon sisälle, vaan sillä voi hakea opiskelemaan maisteriksi toisessa yliopistossa tai mahdollisesti aloittaa aivan toisen tutkinnon.

– Kandidaatintutkinto on tutustuttanut sellaisiinkin aiheisiin, joista ei aikaisemmin olisi odottanut kiinnostuvansa, mutta jotka ovatkin olleet jälkeenpäin innostavia asioita, Mänty sanoo.