Kolumni: Kie­li­muu­ri ui­ma­hal­lis­sa ja muita arkisia koh­taa­mi­sia tu­ris­ti­kau­pun­gis­sa

Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Kolumni

Sam­mu­vat­ko valot sul­je­tul­la itä­ra­jal­la?

-

Jos kaksi viikkoa sitten olisi pyydetty nimeämään muitakin rajanylityspaikkoja kuin Vaalimaa ja Nuijamaa, vaikeaa olisi ollut. Nyt on tilanne toinen. Itä-Suomi on paremmin kartalla kuin vuosikausiin, tosin toisenlaisten tapahtumien vuoksi, mitä Itä-Suomen päättäjät ehkä toivoivat.

Loka-marraskuussa – ennen turvapaikanhakijoiden ilmaantumista – koko itärajan alueelta on kuulunut kunnanjohtajien, kaupunginjohtajien, maakuntajohtajien ja kansanedustajien hätähuutoja, joiden viesti on yhdenmukainen: Itä-Suomi on unohdettu.

Sanomalehti Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa kuvasi tuntemuksia kirjoituksessaan reilu viikko sitten. Aiheen hän sai Itä-Suomi-foorumissa esiintyneen teollisuusministeri Wille Rydmanin tervehdyksestä. ”Yhtä tylyä ja latistavaa valtiovallan tervehdystä en ole kuunaan kuullut. Itä-Suomi sijaitsee sille näemmä silmänsä sulkevassa Suomessa.”

Mistä oikein on kysymys?

Kaiken taustalla on tietysti Venäjä ja Vladimir Putinin hyökkäyssota Ukrainaan. Talousyhteydet itärajalla katkesivat, matkustus hiipui ja loppui. Itärajalta katosi keskeinen alueen elinvoiman ylläpitäjä.

”Haminan satamasta Suomussalmelle ja Kuusamoon on aikamoinen hätä tulevaisuudesta. Itä-Suomi maksaa taas sotakorvauksia”, sanoi Kuopion hiippakunnan piispa Kotimaa-lehden haastattelussa jo vuosi sitten marraskuussa.


Turvapaikanhakijat tulivat itärajalle pyytämättä ja yllätyksenä, mutta alueen toiveiden kannalta parhaaseen mahdolliseen aikaan.


Varmaan tämä hätähuudon voi ulottaa Sallaan ja Savukoskelle saakka. Ainakin näiden kuntien johtajat ovat samassa rintamassa muiden rajakuntien kanssa vaatimassa toimenpiteitä tulevaisuuden turvaamiseksi.

Mitä Itä-Suomessa vaaditaan? Liikenneyhteydet, koulutuspaikat, ja muut alueen veto- ja myös pitovoimaa ylläpitävät tekijät ovat listalla. Mutta kaiken yläpuolella on yksi toive: tuulivoimapaitsion poistaminen.

Kantaverkkoyhtiö Fingrid laski kesäkuussa, että alle neljä prosenttia Suomeen rakennetusta tuulivoimasta on valtatie 5:n itäpuolella. Se kulkee Heinolasta Kuopion kautta Kuusamoon ja Sodankylään saakka.

Itä-Suomen päättäjien toive on pintapuolisesti katsoen hämmentävä. Tuulivoimahan saa kansalaiset vastarintaan: osa kunnistakin on niin toiminut.

Itärajalla katse ulottuu omaa napaa kauemmaksi. Jos ei ole tuulivoimaa, ei tule sähkön kantaverkon investointeja. Kantaverkko on puolestaan kohtalonkysymys kaikissa vaihtoehtoisissa energiaratkaisuissa aurinkovoimasta vetytalouteen. Tuulivoima tuo siis elinvoimaa.

Turvapaikanhakijat tulivat itärajalle pyytämättä ja yllätyksenä, mutta alueen toiveiden kannalta parhaaseen mahdolliseen aikaan.

Kukapa uskaltaa vastustaa ajatusta, että parasta turvallisuuspolitiikkaa on pitää itäinen Suomi asuttuna ja elinvoimaisena?

Silloin sitä halutaan myös puolustaa, jos sellainen tarve joskus tulee. Toivottavasti ei tule.

Kirjoittaja on toimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.