Siinä, missä Antti Rinteen ja Sanna Marinin (sd.) velkavetoiseksikin moitittu hallitus pyrki lisäämään kansallispuistojen ja muiden suosittujen luontokohteiden retkeilypalvelurahoitusta, Petteri Orpon (kok.) hallitus toimii päinvastoin valtiotaloudellisia pakkosäästöjä etsiessään. Puistoinfrasta huolehtivalla Metsähallituksen luontopalveluilla näyttäisi olevan edessään paluu niukkuuden aikaan, ellei sitten kansan karttuisa käsi tule apuun.
Hallitusohjelman mukaan hallitus "mahdollistaa kansallispuistojen rahoituspohjan vahvistamisen vapaaehtoisten käyntimaksujen muodossa".
Kyseiset maksut olivat esillä jo Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella, jolloin Metsähallituksen luontokohteiden korjausvelka nousi ennätykselliseen 45 miljoonaan euroon – Lapissakin velka ylitti tuolloin kahdeksan miljoonan euron rajan.
Jatkuvaan niukkuuteen kyllästyneessä luontopalveluissa harkittiin jopa sponsorisopimusten solmimista yritysten kanssa, jotta jatkuvasti rapistuvia puistojen palvelurakenteita päästäisiin korjaamaan.
Vapaaehtoisista puistomaksuistakin puhuttiin, mutta laki esti moisen valtion budjettirahoitteiselta organisaatiolta. Sen sijaan yksityisille lahjoituksille ei olisi ollut estettä.
Asia jäi aikomuksen asteelle Marinin hallituksen kädenojennuksen myötä. Lisäraha hidasti korjausvelkaantumista, muttei vähentänyt velkaa nimeksikään.
Puistoissa riittää korjattavaa edelleen ja uutta syntyy koko ajan, sillä suojelualueiden suosio retkeilykohteena on säilynyt kovana, vaikka koronavuosien kävijäpiikkeihin ei olekaan enää päästy.
Vapaaehtoiselle käyntimaksulle on sekä kannattajia että vastustajia (LK 15.9.). Vastustajien mielestä puistoluonnossa liikkumisen pitäisi olla kaikille ilmaista jo siksi, että kyse on yhteisistä metsistämme ja hyvinvointipalvelusta, jolla on myös kansanterveysvaikutuksia ja sitä kautta säästöjä.
Kannattajat katsovat puolestaan, että maksu vahvistaisi retkeilijöiden vastuullisuutta ja osallistumisen tunnetta sekä olisi hyvä lisä Metsähallituksen luontopalveluiden rahoitukseen.
Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, ettei vapaaehtoisesti kerätty raha saisi vähentää vastaavasti valtion budjettiin varattua puistojen perusrahoitusta. Tosin vaarana olisi, että juuri näin kävisi.
Sitä paitsi vapaaehtoisilla maksuilla on taipumusta muuttua ajan myötä pakollisiksi, mikä sopisi huonosti jokaisenoikeuksistaan tunnettuun Suomeen.
Jos puistorakenteiden annetaan rapistua, kestävä luontomatkailu muuttuu vähemmän kestäväksi. Luontopalvelut tarvitsee rahansa, ja valtiotalous säästönsä. Pattitilanteessa kaikki keinot on otettava käyttöön.
Vapaaehtoisuuteen perustuvan käyntimaksun lisäksi on syytä ottaa vakavaan harkintaan uudelleen myös sponsorivaihtoehto.
P.S.
Suomi on ajautumassa taantumaan, mutta Lappi porskuttelee vastavirtaan. Lapin yrittäjien tuore pk-yritysbarometri kertoo (LK 15.9.), että pienet ja keskisuuret yrityksemme näkevät lähitulevaisuuden rauhallisena – palvelualoilla jopa positiivisena. Ainoa poikkeus on rakennusala, jonka odotukset ovat synkät myös pohjoisessa. Myönteisyyden veturina toimii Lapin elinkeinoelämässä yhä keskeisempää roolia ottava matkailu, jolle ennakoidaan ennätystalvea. Turismin tärkeys on korkein aika tunnustaa sielläkin, missä se nähdään yhä puuhasteluna.