Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Kolumni: Totuus odottaa yhä ker­to­jaan­sa

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Saa­men­maal­la val­lit­see yh­teis­ym­mär­rys monesta asiasta

Näkökulma

-

Paikalliskulttuurit ja -historia ovat pohjoisessa Lapissa luontosidonnaisempia kuin maan tiheään asutetuilla seuduilla. Lapissa on runsaasti lähes ”alkuperäistä” luontoa. Se on kaikille asukkaille sama riippumatta asukkaiden saamelaisesta, lappalaisesta, lappilaisesta tai lantalaisesta identiteetistä.

Siellä toimivat rinnan ja päällekkäin kunnat, laaja hyvinvointialue, saamelaiskäräjät, Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio sekä koko Pohjoiskalotin saamelaisalue, aina Kuolaa myöten. Kielikysymysten nousu ja kulttuurisuuntaukset antavat alueelle monipuolista näkyvyyttä.

Pohjoisen Lapin eri kulttuurialojen toiminta on kasvanut monipuolisesti. Tanssi, näyttämötaiteet, kirjallisuus, musiikki, kuvataiteet, kielikoulut, toimintakeskukset ja museot ovat nousseet alueen tavaramerkeiksi. Harmonian aste politiikan, saamelaisuuskysymyksen, kulttuurin, perinteisten elinkeinojen tai teknologiateollisuuden pelikentällä vaihtelee ja rakoileekin. Näkemykset ovat erilaisia eri puolilla Saamenmaata.

Tilannetta värittää sekin, että etelästä katsottuna Lapissa on runsaasti tilaa erilaisille vaurastaville toiminnoille. Sellaisille, jotka helpottaisivat erityisesti elämää ruuhka-Suomessa. Muutoksen, usein teollisen, väitetään tai uskotaan olevan hyödyksi myös pohjoisimman Suomen asukkaille. Äänensävy riippuu siitä, kuka puhuu.

Ongelmien moninaisuus korostuu, koska maan hallitus ja eduskunta eivät ole kahdentoista vuoden väännölläkään onnistuneet löytämään saamelaisille, saamelaiskäräjille, muille Lapin asukkaille ja valtiovallalle sopivaa yhteistä linjaa saamelaiskäräjälaista. On silti joitakin asioita, joista pohjoisessa vallitsee positiivinen yksimielisyys. Niitä kannattaa yhdessä nostaa ja vaalia.

Ehkä keskeisin yksimielisyyksistä on vesi. Etelä-Suomessa kala ostetaan kauppahallin kylmätiskiltä ja juomavesi tulee kunnan rakentaman vesijohtoverkon hanasta toisin kuin Inarin Partakossa tai Kolarin Taapajärvellä. Etelässäkin on jokia kuten Kokemäenjoki ja Vantaanjoki. Lapissa virtaavat Teno ja Ounasjoki. Eteläisillä ja pohjoisilla vesireiteillä ei ole muuta yhteistä kuin nimitys joki.

Utsjoki on EU:n ainoa alkuperäiskansaenemmistöinen ja Suomen runsasjärvisin kunta, mikä ei ole yleisesti tiedossa. Sen järvet ovat matalia ja luonnontilaisia. Vai ovatko? Muuten kyllä, mutta etelästä lentelee tuulen mukana mikromuovia, mitä on jo kaloissa. Onneksi toistaiseksi mitättömiä määriä.

Pohjoisessa Lapissa vesistöt ovat itseisarvo, jolla ei ole hintaa. Ne eivät ole vain ihmistä, vaan myös Saamenmaan luontoa varten. Alueen asukkaille ei tarvitse esittää kysymystä: Miksi on tärkeää, että luontoa ja vesistöjä ei turmella? Vaikuttaa siltä, että me Etelä-Suomen asukit tarvitsemme valistusta.

Kyttyrälohi on vallannut jokia ja luonnonlohi on taantumassa, kummatkin ihmisen toiminnan johdosta. Jopa Ounasjoki on muuttumassa ihmisen rakentaman purkuputken ansiosta. Saamenmaan asukkaita ei lohduta se, että kyttyrälohtakin voi syödä, tai että putkista purkautuvat ainekset siirtynevät joko Pohjoiseen Jäämereen tai eteläiseen Itämereen.

Suomessa kaivokset saastuttavat jatkossakin vesistöjä, sillä uudet luonnonsuojelu- ja kaivoslaithan eivät edellytä prosessilta suljettua vesikiertoa. Toivo elää, sillä uusiakin lakeja voidaan säätää. Suomessa olemme kansainvälisissä luontovertailuissa suhteellisesti hyvässä asemassa, sillä olemmehan ulkoistaneet ympäristöongelmamme kaukomaihin.

Taloudellisten syiden lisäksi myös mainitusta moraalisesta taakasta johtuen Suomeen rakennetaan lisää kaivoksia. Tämä on reilua kaukomaita kohtaan, mutta maksajaksi älköön joutuko erityisesti Saamenmaa. Perusteeksi ”kehitykselle” Lapissa ei riitä, että tasapuolisuuden nimissä myös Lapin joet kestäköön nikkeli- ja kadmiumkuormansa, koska me etelän asukkaatkin siedämme tilanteen. Eikä se, että tuntureillahan on tilaa ja luontoa riittää!

On myös Suomen maakuvalle eduksi, että laajoja alueita säilyy ennallaan tuleville sukupolville. Pohjoisin Suomen asukkaat tuntevat vastuunsa, kunhan se vaan riittäisi.

Heikki Kallio

emeritusprofessori, Naantali

Sirpa Särkijärvi

kuvataiteilija, Turku