Saamelaisten oikeuksia laiminlyötiin Suomen Nato-jäsenyyden ja DCA-puolustusyhteistyösopimuksen prosesseissa, sanoo saamelaisten totuus- ja sovintokomissio tuoreessa loppuraportissaan.
Neljä vuotta työskennellyt komissio kuuli satoja saamelaisia ja selvitti heidän kokemaansa historiallista ja nykyistä syrjintää.
– Tapa, jolla saamelaisten oikeudet on Nato-jäsenyyden ja DCA-sopimuksen yhteydessä ohitettu, on poikkeuksellinen, ja sellaisena prosessi on merkittävästi heikentänyt saamelaisten ja valtion välistä luottamusta, raportissa sanotaan muiden huomioiden muassa.
Saamelaisia ei komission mukaan esimerkiksi tiedotettu tai pidetty ajan tasalla jäsenyys- ja sopimusneuvottelujen edetessä eikä saamelaiskäräjiltä erikseen pyydetty aiheesta lausuntoja.
Raportin mukaan militarisaatio näkyy saamelaiskäräjien työssä laajoina puolustuspoliittisina päätöksinä ja valtavana uutena maankäyttöpaineena. Komission mukaan valtio näyttää näissä lähes täysin unohtaneen saamelaisten oikeuksia suojaavat ja kansainvälisen oikeuden mukaiset kuulemiskäytännöt ja toimintatavat.
– Muutos on huolestuttava, sillä näillä päätöksillä ja uusilla maankäyttötavoilla on todennäköisesti laajoja ja kauaskantoisia vaikutuksia saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin, kulttuuriin ja yhteiskuntaan, raportissa sanotaan.
Oikeus kielen oppimiseen kaikkialle
Totuus- ja sovintokomissio aloitti työnsä vuonna 2021. Sen jäseninä oli sekä saamelaisia että suomalaisia. Puheenjohtajana toimi työelämäprofessori, oikeustieteen tohtori Hannele Pokka.
Komissio julkaisi laajan raportin tekemistään kuulemisista ja teki sen yhteydessä useita esityksiä saamelaisten aseman parantamiseksi. Militarisaatio on vain yksi raportin teemoista.
Komission ehdotukset koskevat muun muassa valtionhallintoa, saamelaisten elinympäristöä, perinteisiä elinkeinoja, kulttuuriperintöä ja kieliä. Ehdotuksia on yhteensä 64, ja niiden sisältö vaihtelee yksittäisistä resurssilisäyksistä laajempiin asioihin.
Merkittävimpiä toimenpide-ehdotuksia ovat saamelaisasioiden keskittäminen valtioneuvostoon saamelaisen valtiosihteerin johdolla, maaoikeuksiin liittyvän ILO 169-sopimuksen ratifiointi ja oikeus saamenkieliseen opetukseen myös saamelaisalueen ulkopuolella.
Yhtenä isona ongelmana komissio näkee tiedonpuutteen, minkä takia saamelaiset kohtaavat epäoikeudenmukaisia päätöksiä viranomaisissa ja jopa arkipäivän rasismia. Komissio lisäisikin saamelaisia koskevan tiedon opetusta kouluissa ja opettajien koulutuksessa.
Komission mielestä saamelaisten pitää myös saada omakielisiä ja kulttuurinmukaisia sosiaali- ja terveyspalveluita koko maassa.
Valtiovallan torjuttava rasismia
Elinympäristön ja perinteisten elinkeinojen saralla komissio esittää muun muassa, että saamelaisten poronhoidosta pitäisi säätää omalla lailla ja saamelaisten kotiseutualueen jäljellä olevat valtion vanhat metsät pitäisi suojella hakkuilta.
Saamelaista kulttuuria komissio vahvistaisi esimerkiksi sillä, että Pohjoismaiden suurimman saamelaismuseon Siidan voimavaroja korotettaisiin. Museon täytyy voida hoitaa tehtävänsä, jotka laajenevat jatkuvasti muun muassa esinepalautusten myötä.
Komissio lisäksi vaatii, että valtiovalta torjuu kaikin toimin saamelaisiin kohdistuvaa rasismia ja lisätä tietoa ja ymmärrystä alkuperäiskansa saamelaisista kaikessa hallinnossa, viranomaistoiminnassa ja koulutuksessa.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportti on kaksiosainen, ja molemmilla osiolla on pituutta satoja sivuja. Ensimmäinen osio on raportti saamelaisten asemasta Suomessa, ja luonteeltaan se on laaja, tietokirjamainen katsaus historiasta nykypäivään.
Toinen osio on koottu kuulemisista, joihin osallistui lähes 400 saamelaista. Heidän kertomuksistaan komissio on poiminut 16 teemakokonaisuutta. Ne on järjestetty niin, että ensin esitellään teemat, joista kuultavilla on ollut eniten kerrottavaa. Teemojen kärjessä ovat toisen maailmansodan jälkeisen asuntola-ajat ja yhteiskunnan tietovaje.
Lisäksi raportissa on laaja toimenpide-ehdotuslista. Pääministeri Petteri Orpon mukaan se kattaa koko valtionhallinnon, ja siksi parlamentaarisen työryhmän asettaminen oli välttämätöntä. Jatkoaskelien suhteen pääministeri joutui luovutustilaisuudessa kuitenkin myös ahtaalle, kun kävi ilmi, että asettajatahojen jatkoyhteistyötä ei ollut sovittu lainkaan. Komission asettivat valtio, saamelaiskäräjät ja kolttien kyläkokous.
– Parlamentaarinen työryhmä on varmasti valtiolle tarpeellinen, mutta se ei yksin riitä, saamelaiskäräjien puheenjohtajan sijainen Tuomas Aslak Juuso totesi ja esitti yhteistyömekanismin perustamista.
Komission puheenjohtaja Hannele Pokka myönsi, että tämä tilanne yllätti komissionkin, sillä Pokan mukaan komissio oli pitänyt täysin selvänä, että asettajatahot käsittelevät raporttia yhdessä.
– Se, että on kerrottu, ei ole neuvottelua, Pokka napautti kritiikkinä siihen, että parlamentaarisen työryhmän asettamista ei ollut käsitelty yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.
Orpo otti kritiikin vastaan ja lupasi sekä saamelaiskäräjille että kolttien kyläkokoukselle resurssin jatkotyöhön yhdessä parlamentaarisen työryhmän kanssa.
– Haluan vakuuttaa, että tämä työ tullaan tekemään yhdessä teidän kanssa, Orpo sanoi.
