Saamelaiskäräjälain uudistaminen olisi ollut tärkeää, mutta poliitikoilta ei löytynyt siihen tahtoa tai uskallusta.
Odotettavissa on, että lakiuudistus nousee jälleen seuraavaan hallitusohjelmaan. Näin toivoi perustuslakivaliokunta vaalikauden viimeisinä töinään ja näin ajatellaan varmasti myös oikeusministeriössä, missä YK-moitteet lojuvat yhä työpöydällä ratkaisupaineen alla.
Saamelaiskäräjälain suurin ongelma on se, että se on tärkeä vain saamelaisille. Suomessa on arviolta 10 000 saamelaista, mikä tarkoittaa alle 0,2 prosenttia maan väestöstä.
Osa saamelaisistakaan ei perusta saamelaiskäräjälaista tuon taivaallista. Saamelaiskäräjät on poliittinen itsehallintoelin, ja sen tekemiset ovat monille etäisiä.
Monelle riittää, että käräjät hoitaa arkisimman työnsä eli vaikkapa saamenkieliset oppimateriaalit lapsille tai kulttuurimäärärahojen tuen. Saamelaiskäräjien tuellahan järjestetään muun muassa paljon tapahtumia, jotka ovat viihdytyksen lisäksi käytännön työtä saamen kielten ja vaikkapa duodjin eli käsityökulttuurin edistämiseksi.
Keskellä kiivainta keskustelua Lapin kansanedustajat ovatkin yrittäneet korostaa, että he ovat edistäneet saamelaista kulttuuria ja saamelaiskäräjien työtä monin tavoin, muun muassa määrärahoista huolehtimalla.
Saamelaiskäräjälain uudistamisen ydin on kuitenkin muualla.
Saamelaiskäräjälain toiseksi suurin ongelma on se, että suurin osa suomalaisista ei tiedä saamelaisista juuri mitään. Saamelaisvaikuttajat ovat tuoneet tätä esiin jo vuosikymmeniä, mutta nyt sen merkitys alkaa kirkastua.
Kuuntelin tänä talvena työni puolesta eduskunnan julkisia keskusteluja aiheesta. Niistä paistoi paikoin täysi tietämättömyys. Se kuului sananvalinnoissa ja mitä kummallisimmissa kysymyksenasetteluissa.
Yhtä onnetonta olisi, jos keskustelu marjanpoiminnasta lähtisi oletuksesta, että jokainen mustikka kerätään aina yksitellen. Tai jos käsityötunteja suunniteltaisiin tietämättä, mikä ero on hitsaus- ja ompelusaumoilla.
Muutamat puheenvuorot herättivät myötätuntoa. Eräskin oppositioedustaja sanoi suoraan, että asia tuntuu tärkeältä, mutta ulkopuolisena tuntuu aivan mahdottomalta ymmärtää, mistä on kyse.
Joillekin sellainen näytti sopivan: mitä isompi sekaannus, sen parempi.
Toiset taas pistivät tietämättömyytensä leikinlaskuksi, mitä ei voi kuin paheksua.
Laaja keskustelu paljasti, että moni puolue on luottanut saamelaisasiat Lapin kansanedustajille. Puolueiden johtavat poliitikot toistivat välillä jopa sanatarkasti lappilaisedustajien puheenpartta.
On ilmeisen pitkä matka siihen, että saamelaiskäräjälaista päättävät kansanedustajat kokisivat ymmärtävänsä kokonaisuuden riittävän hyvin. Mutta sellaista politiikassa on usein. Silloin luotetaan asiantuntijoihin.