Kemin Taidemuseolla ja historiallisessa museolla on esillä teoksia Kemin taidemuseon omista kokoelmista. Kemin taidemuseolla on esillä taidetta 1960–1970-luvuilla toimineelta Ryhmä Kemiltä, jonka teoksia Kemin taidemuseon kokoelmissa on 250 kappaletta.
Vuonna 1965 perustettuun näyttelyryhmittymään kuuluivat Toivo Hoskari, Lea Kauppi, Olavi Korolainen, Harry Porko, Pauli Pyykölä, Osmo Rautiainen, Liisa Rautiainen ja Nina Vanas.
Heistä vain Pauli Pyykölä on enää elossa.
Kemin taidemuseon johtaja Tanja Kavasvuo kertoo, että ryhmä Kemi oli Pohjois-Suomessa ainutlaatuinen ja koko Suomessakin harvinainen näyttelyryhmittymä, joka keräsi arvostusta myös ulkomaita myöten.
– Ryhmäläisillä oli kova halu päästä näyttelyihin ulkomaille. He perustivat ryhmänsä sillä ajatuksella, että jokainen tekee ”museokelpoista” taidetta. He ajattelivat myös, että seitsemän on juuri sopiva määrä ryhmälle.
Usein pohjoisen taiteilijat vain haaveilivat taideopinnoista. Sodan jälkeen taideopintoja ei arvostettu kauhean korkealle. Ryhmä Keminkin taiteilijat elättivät itsensä muissa ammateissa.
Ainoastaan Nina Vanas ja Liisa Rautiainen olivat taidekoulutuksen saaneita ja toimivat päätyökseen kuvataideopettajina. Lea Kauppi toimi Veitsiluodon tehtaan konttoristina, Toivo Hoskari Kemiyhtiön sellunkeittäjänä, Olavi Korolainen sähkömiehenä Veitsiluodon tehtaalla, Harry Porko ylipostimiehenä, Pauli Pyykölä opetustehtävissä ja Osmo Rautiainen Kemin asemapäällikkönä.
Modernia taidetta
Ryhmä Kemi teki modernia taidetta, joka puhuttelee katsojaa tänä päivänäkin.
Kavasvuo kertoo, että merilappilaiset ottivat Ryhmä Kemin omakseen. Esimerkiksi kaupunki tuki ryhmää tarjoamalla sille ateljeetilat.
– Ryhmän ensimmäinen näyttely pidettiin Tornion ammattikoululla, jossa teoksia myytiin paljon. Merilappilaiset innostuivat moderneista töistä todenteolla.
Kotimaan näyttelykierroksen jälkeen ryhmä suuntasi ulkomaille, ensin Norjaan ja Tanskaan, myöhemmin 1970-luvun alussa Saksan Liittotasavaltaan ja Hollantiin.
Ryhmä sai tunnustusta yhteisnäyttelyillään paitsi kotimaassa, myös ulkomailla. Esimerkiksi vuoden 1968 Kööpenhaminan näyttelystä kirjoittanut Berlingske Aftenavis -lehden arvostelija Henrik Bramsen katsoi voivansa puhua jopa koulukunnasta, jonka yhteisenä tavoitteena oli viehätys ja charmi. Myös esimerkiksi Alankomaiden Emmenissä kemiläistaiteilijat saivat innostuneen vastaanoton. Ryhmän näyttelyvierailu sai kaupungin järjestämään kokonaisen Suomi-viikon.
Kemin taidemuseon Ryhmä Kemi -näyttelyssä on esillä 40 teosta, joista on ensimmäistä kertaa esillä museossa. Esimerkiksi Toivo Hoskarin kookas maalaus on saatu lahjoituksena edesmenneestä pankista. Kemiläisten rakastaman naivistin Lea Kaupin töistä on niin ikään esillä ihan tuoreita lahjoituksia.
Onkamon pointillismia
Kemin historiallisen museon näyttelytilassa nähdään teoksia niin ikään Kemin taidemuseon kokoelmista. Kemijärveläinen Aila Onkamo otti ennen kuolemaansa yhteyttä museoon, jolle hän halusi lahjoittaa taidettaan.
Onkamon esillä olevat teokset ovat pointillismia eli täplämaalausta. Se on maalaustekniikka, jossa värejä sekoitetaan niin, että kankaalle tehdään pääväreillä lähekkäin pieniä pisteitä, jotka luovat katsottaessa vaikutelman sekoittuneesta väristä.
Onkamo pääsi opiskelemaan Ateneumiin, mutta taloudellisista syistä hänen oli palattava kotiseudulleen töihin. Onkamo työskenteli tekstiilialan yrittäjänä.
Aila Onkamo oli kuvallinen tarinankertoja, jonka maailmassa lappilainen maisema on seesteisen kaunis ympäri vuoden.
– Saamani palautteen mukaan kävijät ovat pitäneet näyttelyn värikkäistä teoksista, kertoo Historiallisen museon intendentti Janne Kuoppala.
