Professori Soile Veijola kirjoittaa matkailun kestävyydestä (LK 17.2.), mutta päätyy demonisoimaan lyhytvuokrausta. Elävä kaupunki ole pysyvä rakenne, vaan jatkuvasti muuttuva kokonaisuus. On paradoksaalista vaatia matkailun rajoittamista kaupungissa, jonka elinvoima ja tulevaisuus ovat sidoksissa matkailuun.

Veijola rakentaa argumenttinsa ajatukselle, että asuminen kuuluu asuin- ja majoittuminen matkailualueille. Tämä voi tuntua selkeältä ja turvalliselta, muttei ole itseisarvo.