Ro­va­nie­men kylät ko­koon­tui­vat yhteen - Löytyi sekä on­nis­tu­mi­sia että kiviä, joihin kom­pu­roi­da

Rovaniemellä koittaa aluelautakuntien jälkeinen aika. Ensimmäinen kylien kehittämispäivä on jo järjestetty.

Liki sata Rovaniemen kylien edustajaa oli koolla marraskuun puolivälissä järjestetyssä kehittämispäivässä. Kuvassa puhumassa kaupungin alueellisten palveluiden johtaja Heli Välikangas.
Liki sata Rovaniemen kylien edustajaa oli koolla marraskuun puolivälissä järjestetyssä kehittämispäivässä. Kuvassa puhumassa kaupungin alueellisten palveluiden johtaja Heli Välikangas.
Kuva: Sami Vaara

Kuinka kylät pystyvät entistä paremmin palvelemaan asukkaitaan tulevaisuudessa? Millaisia askeleita kyläläiset ovat valmiita ottamaan saavuttaakseen asettamansa tavoitteet? Ja kuinka kaikkien kyläläisten ääni pääsee kuuluviin entistä paremmin kylien ja kaupungin kehittämisessä?

Lähes sadan henkilön joukko kokoontui toissa viikolla ratkomaan kylien kehittämisen suuria kysymyksiä Kylien Rovaniemi -kehittämispäivään. Ensimmäistä kertaa järjestetty kehittämispäivä sai innostuneen vastaanoton. Järjestelyvastuussa oli Rovaniemen kaupungin alueelliset palvelut. Johtaja Heli Välikangas toteaa, ettei yhteen hiileen puhaltaminen ole aluelautakuntien lakkauttamispäätösten myötä hiipunut.

Päivän aikana perattiin esteitä ja mahdollisuuksia.
Päivän aikana perattiin esteitä ja mahdollisuuksia.
Kuva: Sami Vaara

Onnistumisten takana talkootyö

Kehittämispäivän aamun Kannonnokka-vuoropuhelussa keskityttiin ensin onnistumisiin. Esille nousi muun muassa kyläkirjaston perustaminen, erilaiset tapahtumat sekä kylätalojen ja -tilojen viihtyisyyden ja toiminnallisuuden parantaminen.

Yhdistävää kokemuksissa oli, että onnistumisten takana on aina ollut joukko pyyteetöntä työtä yhteiseksi hyväksi tekeviä asukkaita ja vahva kylän sisäinen ja usein myös kylien välinen yhteistyö.

Lisäksi osallistujat pohtivat, millainen on unelmien kylä. Haaveina esille nostettiin muun muassa palveluiden kehittäminen, kylätalojen toiminnan monipuolistaminen sekä uuden sukupolven mukaan saaminen kylän yhteiseen toimintaan.

Palkinnot

Kylätoimijoita palkittiin

Vuoden 2019 kyläyhdistys: Niesin Kyläyhdistys

Vuoden kylätoimijat

Päivi Saarijärvi, Narkaus

Sami Vaara, Pekkala

Pekka Kuoksa, Sonka

Anna Väänänen, Porokari

Hillevi Vitikka, Perunkajärvi

Satu Söderlund, Hirvas

Palkinnot jakoi Rovaniemen kylien kehittämissäätiö.
Vuoden kylätoimijat ja Niesin kyläyhdistyksen edustajat yhteiskuvassa.
Vuoden kylätoimijat ja Niesin kyläyhdistyksen edustajat yhteiskuvassa.
Kuva: Riina Koskiniemi

Vanhat asenteet haittaavat

Iltapäivän Metsäpolku-työskentelyssä kyläläiset asettivat yhteisiä tavoitteita. Tavoitteiksi asetettiin muun muassa yrittäjyyden lisääminen kylillä sekä palveluiden monipuolistuminen. Tavoitteiden saavuttamisen tiellä oleviksi kiviksi, kannoiksi ja kaatuneiksi puiksi tunnistettiin esimerkiksi vanhat asenteet ja tekijöiden väsyminen. Esteiden kiertämiseen tai poistamiseen löytyi ratkaisuksi positiivisten mielikuvien esille nostaminen ja yhteissuunnittelu.

Rovaniemen kylillä on yhteensä 52 kyläyhdistystä. Kylien kehittämissäätiö myöntää rahoitusta kylien kehittämistoimintaan.


Terveisiä kylältä

Elävätkö kylät?

Alkutalven terveiset täältä Rovaniemen, nyt jo lakkautettujen aluelautakuntien syntysijoilta, Yläkemijoelta.

Helppo on ihmisen hengittää kylillä ja kirjoittaa täältä valtakunnallisestikin merkittävien maisema-alueiden keskeltä silloin, kun valokuiduttomien kylien mobiiliyhteydet sattuvat toimimaan sekä yllättävät useamman Mbit/s yhteydellään.

Yläkemijoen, noin kymmenen kylän alueelle on ollut todella mukava kotiutua.

Alueemme tuhatkunta vakituista asukasta pitävät vapaa-ajallaan talkoilemalla pystyssä kylätiloja, ylläpitävät laavuja ja veneenlaskupaikkoja, pyörittävät seuroja ja yhdistyksiä monen muun toimen lisäksi.

Yrittäjiä ja yrityksiä löytyy joka kylältä yksilöllisine palveluineen Kyläkoulutkin toimivat vielä muutamilla kylillä, mutta kuinka kauan?

Kylillä tehdään töitä, kyliltä käydään töissä, maksetaan veroja ja äänestetään, harrastetaan, pyöritetään arkea ja autetaan naapuriakin.

Elävätkö kylät?

Kylät elävät omalla yksilöllisellä tavallaan ihmistensä kautta ja toisinpäin. Jokaisella kylällä ja kyläläisellä on oma hieno identiteetti, jota ei voi muuksi muuttaa! Näistä asioista pitäisi myös Rovaniemen olla ylpeä.

Nämä kylät ja ihmiset ovat niitä ”yksittäistapauksia” joita pitää voida käsitellä arvokkaasti ja niille kuuluvalla kunnioituksella.

Kulkeutuvatko paikalliset perinteet jälkipolville; aineeton ja fyysinen? Jos ei tunne historiaansa, ei voi täysin ymmärtää nykyaikaa eikä varsinkaan katsoa riittävän kauas tulevaan.

Me kyläläiset elämme elämäämme ja haluaisimme ylpeänä kertoa kuinka hienossa arktisessa pääkaupungissa me asumme sekä kuinka hyvä meillä on täällä olla.

Sami Vaara
Terveisiä kylältä

Ranuantien kylillä rakentavasti eteenpäin

Meille Ranuantien suunnan kylille aluelautakuntatoiminta on avannut reitin kehittää kyliämme.

Narkauksen kylätalo on hyvin vapaasti kyläläisten käytettävissä ja sitä myös käytetään. Rovaniemen kulttuuritoimen kanssa järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Naapurikylä Kivitaipaleen kylätalon käyttö lisääntyy myös koko ajan ja kyläyhdistys suunnittelee talon korjaushanketta. 

Meidän kylissä asuu upeaa porukkaa sekä vakituisesti että osa-aikaisesti. Kylillä järjestetään erilaisia tapahtumia, raivataan ulkoilureittejä ja kelkkareittejä, rakennetaan niitä varten siltoja, hoidetaan kylätalon kiinteistöhuolto, korjataan ja kunnostetaan paikkoja, vedetään latuja ja vaikka mitä muuta. Ilman ahkeria talkoilijoita saisimme panna ovet lukkoon ja pysyä jokainen omassa pirtissämme.  

Sitten se Mutta ja Onko: Meillä on oltava kuitenkin toimivat puhelin- ja nettiyhteydet, inhimillisessä kunnossa olevat tiet, koulun ja päiväkodin on säilyttävä Kivitaipaleessa, toisen asteen opiskelijoiden ja töissä käyvien aikuisten on päästävä kotiin ennen iltamyöhään. Nuorisolle on oltava heitä kiinnostavia harrastusmahdollisuuksia. 

Tarvitaan uusia perheitä rakentamaan ja asettumaan kylillemme, tarvitaan heille työtä ja toimeentuloa – onko Suhangon kaivos kerrannaisvaikutuksineen yksi ratkaisu meidän suunnallemme? Kilvenjärven avolouhos edellyttäisi monien saari-kämäläisten lähdön kodeistaan, mutta lopettaisi vuosikymmenten epävarmuudessa elämisen. 

Päivi Saarijärvi
Anna Väänänen ja Hillevi Vitikka ottivat vastaan palkinnot ja kertoivat kuulumisia omalta kylältään.
Anna Väänänen ja Hillevi Vitikka ottivat vastaan palkinnot ja kertoivat kuulumisia omalta kylältään.
Kuva: Sami Vaara
Terveisiä kylältä

Tuokiokuvien Porokari

Porokari – kylä kahden puolen Ounasjokea. Porokarissa on hyväksytyksi tulemisen henki.

Ajatelkaa, Maija toimitti meille kangaspuunsa, että pääsimme opettelemaan kutomista. Aarne jaksaa kerta toisensa jälkeen kuvata meille kylän syntytarinat hukkuvasta porotokasta, muistonsa pakkasenpuremista aarniometsistä, vanhojen kuorma-autojen kilkatuksesta. On arvo, että sukupolvet voivat kylätilassaan kohdata.

Ounasjoen kylien ihmiset ansaitsevat myös vapaa-aikansa ja liikkumisensa mahdollisuudet. Ison tien varressa on jänkien keskellä haastava elää, ellei kävelemällä pääse omaa pihamaata edemmäksi. Onneksi meillä on Seppo ja Pertti, jotka lanaavat meille joka talvisen parinkymmenen kilometrin mittaisen ladun.

Porokarin puhdeilta jatkuu. Kylän osaajat veivaavat loimea tottuneesti tukille, hienovaraisesti meitä opettelevia ohjaten. Mökkiläiset rakentelevat japanilaista nukensänkyä koulun kellarissa, shakkimatsi on jännittävimmässä kohtaa. Meitä jokaista tarvitaan.

Minnan ja Mikon tarinaan kulminoituu paljon. Seutumme on juuri saanut nuorista kulttuuriosaajista uudet osavuotiset asukkaat, Turun kaupungista asti. Heille pontimena on ollut kylän lämminhenkisyys ja vastaanottavaisuus, mahdollisuus toteuttaa itseään teatterin, kuvataiteen ja yhteisöllisen ohjaamisen keinoin.

Ripustamme kylätilaan rakentelemallemme näyttämölle lisää valoja, joulunäytelmään. Tällä kertaa ohjelmana on musiikkinäytelmä, mikäs muukaan kuin ”Oma Koti Kullan Kallis”.

Anna Väänänen
Terveisiä kylältä

Elämää Perunkajärvellä

Mutkainen tie kulkee Perunkajärvelle läpi lumisen metsämaiseman. Tällä tiellä on päivittäin vilkasta liikennettä; töissä, harrastuksissa ja asioilla kulkevia kyläläisiä, mökkiläisiä, metsästäjiä, poromiehiä, puutavara- ja turverekkoja sekä turistiautoja.

Varsinaisia kyläläisiä on viitisenkymmentä, joista kymmenkunta työikäisiä. Mökkiläiset lisäävät väkimäärämme moninkertaisesti.

Kylän eri seurat ja yhdistykset ovat toimineet vilkkaasti. Kylätilaa on kohennettu aluelautakunnan kehittämisavustuksilla. Kyläyhdistys ja kaupungin kulttuuritoimi on järjestänyt erilaisia tapahtumia lisää. Onni-auton tulo kylälle on kasvattanut suosiotaan.

Yhtä se vain puuttuu, toimivaa puhelinyhteyttä ympäri järven. Osalla kylästä on katvealue, jonne parhaimmatkaan antennit ja vahvistimet eivät saa toimivaa puhelinyhteyttä. Hätä on suuri, jos apua ei pysty soittamalla saamaan! Vaaratilanteista on toistaiseksi sattuman kaupalla selvitty. Emme ole tämän katvealue-ongelman kanssa yksin. Naapurikylissä on sama tilanne. Toivottavasti tämä ratkaistaan pian.

Elämä jatkuu kylässämme. Väki vaihtuu harvakseltaan. Suunnitellaan taas uutta, kehitellään ja rakennetaan. Välillä ihmetellään tulevaa kevättä ja kesää. Onko meidät unohdettu oman onnemme nojaan? Onneksi olemme löytäneet muut kylät!

Kylissä on suuri voimavara. Sen olemme oppineet näinä yhteisinä aluelautakuntavuosina.

Hillevi Vitikka
Toimitus on lyhentänyt palkittujen kylätoimijoiden kiitospuheita.