Ri­kos­klas­sik­ko päi­vit­tää itseään – "Pitkät jää­hy­väi­set ei suostu van­he­ne­maan", kir­joit­taa krii­tik­ko Pekka Eronen

Vaikka Robert Altmanin rikoselokuva olikin ensi-iltansa aikoihin pettymys lippuluukuilla, se kuuluu mainita samassa lauseessa kuin Quentin Tarantinon Pulp Fiction (1994) ja Coen-veljesten Big Lebowski (1998).

Kaikki kolme modernia klassikkoa kauhaisevat syvältä lajinsa perinteitä ja muovaavat niistä jotain omaa.

Raymond Chandlerin kirjojen yksityisetsivää Philip Marlowea olivat takavuosina esittäneet Humphrey Bogartin tapaiset, tiukkakulmaiset äijänjäpikkäät poplareissaan.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä