– Yläasteella ruokaani katsottiin kuvottuneina, että mitä ihmeen pupunruokaa oikein syön tai, mitä oksennusta lautasellani on, Köngäs muistelee.
Rovaniemeläinen Lilja Köngäs, 18, on ollut kasvissyöjä noin seitsemän vuoden ajan. Köngäs on joutunut kohtaamaan ennakkoluuloja sekä epäuskoa ruokavalioonsa liittyen. Tällaisia tilanteita on ollut yläkouluaikana luokkatovereiden sekä terveydenhoitajien ja jopa ravitsemusterapeutin kanssa.
Köngäs kertoo, ettei hänen kohdallaan kasvissyönnin aloittamiseen ollut erityistä syytä. Hän ei vain oikeastaan pitänyt lihan mausta. Lopullisen syyn kasvissyöntiin Köngäs sai kuitenkin, kun perheellä oli ruokana jänistä, ja Könkäällä itsellään oli lemmikkikaneja. Könkään mukaan kokemus oli järkyttävä.
– En halunnut, että eläimille tehdään mitään pahaa, hän toteaa.
Tällä hetkellä Könkään ruokavalioon kuuluvat erilaiset kasvisvalmisteet sekä maitotuotteet, mutta lihaa, kanaa, kalaa tai kananmunia hän ei lähtökohtaisesti syö.
Rovaniemen ruoka- ja puhtauspalveluiden palvelualuepäällikkö Hajnalka Kiss-Herttua kertoo lappilaisten asenteen kasvissyöntiä kohtaan näyttäytyvän edelleen negatiivisena.
– Rovaniemellä on tarjottu kasvisruokaa vuodesta 1995 lähtien, mutta vuoden 2023 keväänä yleinen vastustus kasvisruokaa kohtaan alkoi, eikä ole sittemmin laantunut, toteaa Kiss-Herttua.
Kasvissyöntiin on suhtauduttu ristiriitaisesti
Takaisku kasvissyönnille iski, kun rovaniemeläisten koulujen tiedotuskanaviin tuli viesti vuoden 2023 lopulla siitä, ettei kasvisruokaa enää tarjota automaattisesti, vaan tästä eteenpäin se on erityisruokavalio, josta on ilmoitettava. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että Lapissa ei oltu valmiita käyttämään varoja kasvissyönnin tukemiseen.
– Ihmiset ovat unohtaneet, että kasvisruoka on ruokaa siinä missä kaikki muukin ruoka, ymmärrys kasvisruokaa kohtaan tuntuu olevan kadoksissa, Kiss-Herttua toteaa.
Kiss-Herttua kertoo, että Rovaniemen kouluissa on yhteensä vain noin parisataa kasvissyöjää, mutta siitä huolimatta heille tarjotaan päivittäin heidän ruokavalionsa mukaista ruokaa. Lapissa mahdollisuudet kasvissyöntiin ovat yhtä hyvät kuin muuallakin Suomessa. Ainoastaan asennekysymys tuntuu olevan ongelma.
– Nuorten asenteesta on vaikea saada selkeää kuvaa, joukkokuvio tuntuu vastustavan, mutta syytä tähän en osaa sanoa, Kiss-Herttua toteaa nuorten asenteesta kasvissyöntiin.
Köngäs kokee, että hänen perheensä sekä ystävänsä ovat tukeneet häntä vahvasti kasvissyönnin osalta. Samaa hän sanoo kouluistaan, jotka ovat tarjonneet kasvisruokaa, jota on onnistuttu kehittämään paremmaksi vuosien varrella.
Könkään mukaan on ollut usein iso ennakko-oletus, että hän syö käytännössä pelkkää porkkanaa ja salaattia, eikä ruoassa ole mitään proteiinia. Tästä huolimatta hän on aina pyrkinyt löytämään ruokavalionsa mukaista ruokaa.
– Yhden kerran ravitsemusterapeutti ei ottanut kasvissyöntiä tosissaan, vaan yritti suostutella syömään lihaa sen sijaan, että olisi tukenut minun valintaani, Köngäs toteaa.
Lisäksi Köngäs muistelee terveydenhoitajien olleen usein epäileväisiä kasvissyönnistä ja myös näiden yrittäneet puhua lihansyönnin puolesta. Erityisen pahalta on tuntunut, kun ammattilaiset eivät ole uskoneet nuoren kykyyn itse päättää ruokavaliostaan.
Ruokalistauudistuksessa kuullaan toivottavasti enemmän kasvissyöjiä
Könkään kokemuksen mukaan melko yleinen mielipide niin aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa tuntuu yhä olevan se, ettei lihansyönnistä ole syytä luopua. Toisaalta on ajateltu, että lihasta saa helpot proteiinit, sen syöntiin on totuttu ja jossain määrin lihansyönti on yhdistetty ajatukseen vahvasta ja voimakkaasta ihmisestä.
Kiss-Herttua ihmettelee, miksi kasvissyöntiin suhtaudutaan niin vastahakoisesti, mutta toisaalta on itsekin osana kehittämässä ja tukemassa kasvissyöntiä Lapissa. On siis hyvin mahdollista, että jossain vaiheessa asenne kasvissyöntiä kohtaan kääntyy taas negatiivisesta positiiviseen.
Vuoden 2026 syksyllä kouluissa astuu voimaan uusi ruokalistauudistus, jota aletaan työstää tänä keväänä. Kiss-Herttua toivoo, että kasvissyöjien ääni kuuluisi kovemmin ja heidän toiveisiinsa voitaisiin vastata paremmin.
Uudet ravitsemussuositukset 2024
1. Kasvikset, marjat ja hedelmät: 500–800 grammaa päivässä kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
2. Täysjyväviljat: 90 g täysjyväviljaa päivässä kuiva-aineena.
3. Palkokasvit ja kasviproteiinit: 50–100 g päivässä.
4. Kala: 300–450 g viikossa vaihdellen eri kalalajeja ja suosien kestävästi pyydettyä tai kasvatettua kalaa. Kokonaismäärästä vähintään 200 g tulisi olla rasvaista kalaa.
5. Maitotuotteet: 350–500 g rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita päivässä.
6. Pähkinät ja siemenet: kourallinen (20–30 g) suolaamattomia pähkinöitä päivittäin. Lisäksi ruokavalioon on hyvä sisällyttää monipuolisesti erilaisia siemeniä.
7. Liha: punaista lihaa korkeintaan 350 g viikossa ja prosessoitua lihaa mahdollisimman vähän. Myös siipikarjan lihaa suositellaan vähennetäväksi nykyisestä määrästä.
8. Rasvat ja kananmuna: ravintorasvoista kasviöljypohjaisia vaihtoehtoja. Enintään 1 kananmuna päivässä.
Uudet ravitsemussuositukset on julkaistu. Niiden mukaan erityisesti punaisen ja prosessoidun lihan kulutusta tulisi rajoittaa 350 grammaan viikossa. Prosessoituihin lihoihin lukeutuu uusien ravitsemussuositusten mukaisesti makkarat ja myös leikkeleet.
Uusien suositusten mukaan punaisen lihan syöminen kannattaa rajoittaa korkeintaan 350 grammaan viikossa, ja prosessoitua lihaa, kuten leikkeleitä ja makkaroita, tulisi syödä mahdollisimman vähän. Toisaalta kasvisten, hedelmien ja marjojen määrää ruokavaliossa suositellaan nostettavaksi jopa 500–800 grammaan päivässä. Palkokasvit, kuten linssit ja pavut, saavat myös suosituksen, niitä suositellaan syömään 50–100 grammaa päivässä.
Muutosten taustalla on halu parantaa kansanterveyttä ja vähentää ympäristövaikutuksia. Liiallinen punaisen ja prosessoidun lihan syöminen on yhdistetty moniin terveysriskeihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin. Kasvisten ja kasvipohjaisten ruokien, kuten palkokasvien, puolestaan on todettu tukevan sydämen terveyttä, alentavan verenpainetta ja parantavan suoliston toimintaa.
Uudet ravitsemussuositukset eivät ole pelkästään terveyttä edistävä askel, vaan niillä pyritään myös vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin. Kasvipohjaiset ruokavaliot tuottavat vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin eläinperäiset tuotteet, mikä tekee niiden lisäämisestä ruokavalioon myös ympäristön kannalta järkevää.
