Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Pääkirjoitus

Rau­hoi­tus­kaan ei ole kään­tä­nyt Tenon lo­hi­kan­taa nou­suun, eikä kadon syitä tiedetä vie­lä­kään – Uts­joel­la on alet­ta­va va­rau­tua pa­him­paan

Rauhoituskaan ei ole kääntänyt Tenon lohikantaa nousuun, eikä kadon syitä tiedetä vieläkään. Utsjoella on alettava varautua pahimpaan.

Kolme kesää jatkuneella Atlantin lohen kalastuskiellolla ei ole ollut mainittavampaa vaikutusta Tenon lohikantaan. Se hupenee edelleen, eikä käännettä parempaan ole näköpiirissä.

Luonnonvarakeskuksen julkistamat seurantatiedot viime vuodelta (LK 18.1.) vahvistavat sen, mitä on ounasteltu aiemmin – Tenon vesistön eri osille asetetut kutukantatavoitteet eivät täyty vieläkään. Jäämereltä jokeen palaava lohimäärä jäi vähäiseksi paitsi Tenon pääuomalla myös sen sivujokiverkostossa.

Lohikantojen jo viisi vuotta jatkunut alamäki jatkuu. Edessä on neljäs kieltokesä, jolloin joelle ei pääse pyytämään lohta.

Teno on ollut Euroopan mahtavimpia lohijokia. Viime vuosina jokeen on noussut vain vähän Atlantin lohta.
Teno on ollut Euroopan mahtavimpia lohijokia. Viime vuosina jokeen on noussut vain vähän Atlantin lohta.
Kuva: Panu Orell / Luke

Pahinta Tenon katastrofissa on se, ettei sen syytä tiedetä varmuudella vieläkään. Ongelman juuret näyttäisivät olevan merellä, sillä yhä harvempi lohi palaa syönnösvaellukseltaan kotijokeensa Tenoon.

Taustalla vaikuttaa todennäköisesti ilmastonmuutos. Sen myötä pohjoinen Atlantin valtameri on lämmennyt ja ravintoketju lohen vaellusalueella on jotenkin muuttunut. Lohet eivät selviä merellä entiseen tapaan. Sama ilmiö on havaittu jo aiemmin eteläisimmillä merialueilla.

Tutkimustietoa on yhä liian vähän lopullisten johtopäätösten tekemiseen. Lohikadon syiksi on arveltu myös ylikalastusta ja Norjan kassilohikasvattamoja, joiden tiedetään levittävän kalatauteja.

Ilmiöön voi liittyä myös vieraslaji kyttyrälohi, joka on vallannut monet pohjoisen lohijoet – Tenon mukaan lukien. Kyttyrälohen pelätään kilpailevan kutupaikoista ja syrjäyttävän Atlantin lohen. On myös mahdollista, että massoittain jokeen joka toinen kesä nouseva ja sinne kudun jälkeen kuoleva kyttyrälohi muuttaa jollain tavalla joen ekosysteemiä. Varmuutta eli tutkimustietoa tästäkään ei tosin ole.

Tenon lohikannan hiipuminen ja sitä seurannut kalastuskielto ovat olleet valtava isku Utsjoelle, jonka hyvinvointi on rakennettu pitkälle lohen varaan. Lohi on tuonut kuntaan kalastusmatkailijoita ja sen ohessa rahaa, mikä on mahdollistanut monien palvelujen järjestämisen.

Lohi on Tenojokilaakson tärkein luonnonvara ja alkuperäinen syy alueen asuttamiseen. Lohen merkitys saamelaiskulttuurille on ollut aina suuri ja on sitä edelleen.

Vaihtoehdot ovat silti vähissä. Lohen kalastuskieltoa on jatkettava, sillä se on ainakin toistaiseksi ainoa tiedossa oleva keino, jolla kalakantaan voidaan vaikuttaa.

Valmisteilla oleva Suomen ja Norjan kalastussopimus sääntöineen sisältää kriteerit siitä, miten lohenpyyntiä aletaan avata, jos lohikanta alkaa elpyä. Uudessa säännössä kalastus sidotaan tiukemmin lohikannan vuosittaiseen tilaan ja vuosittainen kalastuskiintiö sovitaan erikseen neuvotteluissa. Sääntö mahdollistaa saamelaisten perinteiset pyyntimuodot, kuten lohipadon ja kulkutuksen poikkeusluvilla, mutta ydinkysymys on jatkossakin se, nouseeko lohi enää Tenoon vai ei.

Uutta ja ratkaisevaa tutkimustietoa odotellessa Utsjoella on valmistauduttava – paitsi henkisesti myös käytännön toimin – siihen, että vanhat, hyvät lohiajat ovat pysyvästi historiaa. Elämän Tenojokilaaksossa on jatkuttava siinäkin tapauksessa.

P.S.

Suomi ja Norja ovat uudistaneet Tenon kalastusta säätelevää valtiosopimusta, jonka päätavoite on rajajoen lohikantojen turvaaminen. Sopimuksen mukaan Tenojokilaaksossa asuvat voivat kalastaa lohta heti, kun jokeen nousee viikon ajan riittävä määrä kaloja. Paikallisia sopimus ei tyydytä, koska se rajoittaa sekä omaisuudensuojaa – Suomessa kalastusoikeus on sidottu vesialueen omistukseen – että saamelaisten oikeutta harjoittaa kulttuuriaan. Tyytymättömyys on ymmärrettävää – se kielii tuskasta, jota lohikato on aiheuttanut paikallisissa – mutta lohta eripura ei tuo takaisin.