Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Kolumni: Välitä lem­mi­kis­tä­si ja kerää koi­ran­ka­kat kadulta

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Rauhan tilalle mi­li­ta­ris­mia

Europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen julisti Sallassa (4.11.) EU:n ulkopolitiikkaa, joka perustuu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamiselle globaalissa maailmassa.

Kuten hänkin totesi, EU:lla on vaikeuksia saada kannatusta ulkopolitiikalleen varsinkin Afrikassa ja muuallakin maissa, jotka historiassa ovat joutuneet läntisten valtioiden riiston kohteiksi. Varsinkin kun erityisesti Kiina ja Venäjä investoivat rahallisesti ja teknisesti kehitysmaiden auttamiseksi luottaen siihen, että näin parhaiten tuetaan kansojen omaehtoista kehitystä kohti parempaa tulevaisuutta.

Ukrainan sodan myötä EU:n arvoperusteinen ulkopolitiikka on muuntumassa suuntaan, jolla pyritään eristämään Venäjä ja Kiina taloudellisesti ja tätä kautta sekaantumaan myös niiden sisäiseen yhteiskuntapolitiikkaan. Tällainen virheellinen geopolitiikka, jota yleisesti EU:ssa kannatetaan, sopii erityisen huonosti nykyiseen maailmantilanteeseen – tarkastelipa sitä kestävän kehityksen tai erityisesti ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta.

Suomi on oiva esimerkki oikein ymmärretystä ja harjoitetusta geopolitiikasta. Siinä toisen maailmansodan jälkeinen yhteistyö Neuvostoliiton ja Venäjän kanssa loi rauhan ja ystävyyden ilmapiirin kansojen välille säteillen myös kansainväliseen diplomatiaan tavalla, joka toi vaurautta ja hyvinvointia molemmille valtioille ja myös itäiselle raja-alueelle.

Viime mainitusta esimerkkinä on syvälle mennyt, monitahoinen yhteistyö Itä-Lapin kuntayhtymän (Salla, Savukoski, Pelkosenniemi, Posio, Kemijärvi) ja Venäjän hallinnon kanssa. Tämä poiki satoja tuhansia rajanylityksiä Sallan kansainvälisellä raja-asemalla. Nyt sinne rakennetaan teräsaitaa ja yhteistyötä toivotaan militarismiturismista.