Uusi hallitus ei ole kunnolla päässyt työhönsä, kun luurankoja on kaivettu itse kunkin ministerin kaapista. Luin juuri Riikka Purran tekstejä hänen blogistaan viime vuosilta, niin kylmät väreet niistä teksteistä sain. Ei hyvältä näytä. Toisaalta pidän itsekin suorapuheisuudesta, mutta ne tekstit edustivat puhdasta rasismia.
Meillä muunmaalaisten osuus väestöstä on vielä aika vähäinen, jolloin tuollaisilla uhkakuvilla ratsastaminen on turhan kärjekästä paitsi, jos haluaa lietsoa vastakkainasettelua väestöön ja haluaa hillotolpalle, niin hyvinhän siinä on käynyt. Toisaalta ei tuo näytä kovin helpolta tavalta päästä ”maaliin". Ministerin kun pitäisi olla nuhteeton kansalainen ja täyttää tietyt, yleisesti hyväksytyt kriteerit, maineensa osalta.
Ministerit ovat Suomen valtiolla töissä ja edustavat arvoiltaan kyseisen valtion yleistä arvopohjaa. Näinhän tässä ei ole nyt käynyt, kun seuraa ulkomaisten lehdistön kirjoittelua Suomesta. Eipä sekään näytä hyvältä.
Valkopesua aiemmista sanomisista yritetään tehdä jälkikäteen, ja kovin tulee orpo olo, kun itse pääministerikin koettaa valaa uskoa kansaan, ettei hänen johtamansa hallitus edusta em. arvopohjaa. Hirveää selittelyä on ollut häneltä ja Purralta. Kuka uskoo, kuka ei.
Tämä poliittinen näytelmä kuuluu osastoon tragikomedia, joka kuitenkaan ei paljoa enää naurata. Kovin likaiseksi on mennyt Suomen politiikka, jos näihin ulostuloihin ei ajoissa puututa.
Valtaan pääsy kun on motiivina, niin siinä saa käyttää ihan vallattomasti rasismikorttia, joka näyttää osuvan kuitenkin viime kädessä omaan nilkkaan. Pitäisi ensin ajatella mitä sanoo, ettei sano mitä ajattelee.