Rakennusalalta on kantautunut huonoja uutisia jo pitkään, mutta vasta perinteikkään Jukkatalon konkurssi avasi monen silmät näkemään asuntorakentamisen ahdingon. Edessä on alan rajuin pudotus sitten 1990-luvun lama-ajan.
Jo noin 300 rakennusyritystä on hakeutunut tänä vuonna konkurssiin. Vararikkotahdin ennakoidaan kiihtyvän loppuvuoden aikana, sillä alan liikevaihto on kovassa laskussa. Romahdusta povataan keväälle, jolloin rakentaminen voi pysähtyä lähes täysin. Tämä on luettavissa rakennuslupien vähäisestä määrästä – esimerkiksi omakotitaloja ei ole rakennettu näin vähän yli 50 vuoteen.
Asuntotuotanto puolittunee viime vuodesta, eikä ensi vuosi näytä yhtään paremmalta. Tänä vuonna aloitetaan noin 20 000 asunnon rakentaminen, kun luku oli 2021 vielä 48 000.
Tutkimuskeskus VTT:n mukaan tarvetta olisi 35 000 uudelle asunnolle. Ongelmana on, ettei niille löytyisi tässä tilanteessa ostajaa. Valmiita uudiskohteita seisoo jo eri puolilla maata tyhjillään, eikä uusille asuntokohteille ole riittävästi kysyntää.
Taustalla vaikuttaa koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota sekä sitä seurannut energiakriisi, joiden myötä sekä korot että inflaatio ovat pysyneet korkeina. Rakentamisen kustannustaso on noussut merkittävästi.
Euroopan keskuspankkia on syytetty liian pitkään jatkuneesta löysän rahan lappamisesta markkinoille ja Suomen poliittisia päättäjiä ylielvyttävästä talouspolitiikasta. Kuluttajien luottamus talouteen putosi kesällä mittaushistorian alhaisimmalle tasolle ja luottamusvaje on tunnetusti myrkkyä rakentamiselle.
Pelkona on, että rakentamisen kriisi vetää kansantalouden alamäkeen. Näin on tapahtunut ennenkin.
Rakennusala työllistää suoraan 200 000 ja välillisesti yli puoli miljoonaa muuta. Ala tuottaa valtiolle 15 miljardin euron vuotuiset verotulot. Rakennusalalle ennakoidaan 20 000–30 000 henkilön työttömyyttä ja huomattavaa lomautusaaltoa, mikä näkyisi valtion menoissa.
Nopeaa lääkettä akuuttiin ongelmaan ei löydy. Kuluttajien luottamus palautuu ajan myötä, kun nollakorkoajan sumuttamat ihmiset tottuvat uuteen, normaalimpaan korkotasoon, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Rakennusteollisuuden puheenjohtaja Timo Vikström palauttaisi asuntolainojen korkovähennysoikeuden määräajaksi (HS 2.9.). Harkintaan on laitettava myös korjausrakentamisen kannusteet ja julkisen rakentamisen lisääminen. Hallitusohjelmaan kirjattua Ara-tuotantotuen ja opiskelija-asuntojen rakentamisen vähentämistä on syytä lykätä, jotta ne eivät lisää rakentamisen epävarmuutta.
Mallia voitaisiin ottaa myös EU-maista, missä asuntolainat ovat kiinteäkorkoisia. Sillä tiedetään olevan asuntorakentamista ja -markkinoita rauhoittava vaikutus.
P.S.
Rakennusalan kriisillä voi olla parhaassa tapauksessa sekä alaa että sen asiakkaita tervehdyttävä vaikutus. Asunnonostajat tietänevät jatkossa sen, ettei asuntolainan nollakorko ole pysyvä olotila, vaan rahamarkkinoiden epänormaali poikkeama, johon ei pidä missään olosuhteissa tuudittautua. Rakentajat lopettanevat asiakkaidensa sumutuksen eli asuntojen kauppaamisen niin, että iso osa ostohinnasta on sidottu lyhennysvapaavuosilla kuorrutettuun taloyhtiölainaan. Terveillä asuntomarkkinoilla kaikki riskit ovat kaikkien tiedossa.