Kun vaihtoehtoja ei ole, on pakko toimia. Pakon edessä tulee tehtyä asioita, joita muuten ei ikinä tekisi. Tämä näyttäisi koskevan myös alle vuoden toiminnassa olleita hyvinvointialueita, jotka saavat tätä nykyä rahoituksensa velkaantuvalta valtiolta.
Suomen kaikki hyvinvointialueet, myös Lappi, ovat tehneet tai tekemässä säästöohjelmia ja suunnittelemassa sopeuttamistoimia. Joillakin alueilla käynnistellään muutosneuvotteluja ja käytännössä kaikki ovat karsimassa palveluverkostoaan. Kyse on pakosta, mikä johtuu edellisen hallituksen tekemästä rahoituslaista.
Valtiovarainministeriö on laskenut, että alueet tekevät pelkästään kuluvana vuonna yhteensä 1,2 miljardin euron alijäämän. Lain mukaan kaikki alijäämät on katettava viimeistään joulukuuhun 2026 mennessä.
Jos näin ei tapahdu, ministeriö käynnistää arviointimenettelyn, jonka myötä alue voidaan liittää naapuriinsa. Lapissa tämä tarkoittaisi hynttyiden lyömistä yhteen Oulusta käsin johdetun Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen kanssa.
Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) mielestä alueet ovat "voimakkaasti ylitulkinneet" hallitusohjelmakirjauksia leikkaamalla palveluista sen sijaan, että tekisivät tuottavuustoimia. Hän peräänkuuluttaa parempaa johtamista sekä ohjausta sosiaali- ja terveysministeriöltä (HS 19.9.).
Alueet eivät näe ongelmia laintulkinta- ja johtamistaidossaan, eivätkä ministeriön ohjauksessa, vaan rahan niukkuudessa ja jatkuvasti kasvavissa kustannuksissa. Pelkällä tehostamisella – mitä se sitten tarkoittaakaan – näin suuri alijäämä ei oikene. Tarvitaan myös tarkasti suunniteltuja, muun muassa väestöennusteisiin perustuvia säästöjä, jotka näkyvät väistämättä paikallisissa sote-palveluissa.
Noin puolet hyvinvointialueen kustannuksista on henkilöstö- ja suunnilleen toinen puoli ostopalvelukuluja. Se tarkoittaa, että tehostamis- ja sopeuttamistoimet kohdistuvat nimenomaan niihin.
Osa aluejohtajista on esittänyt lakiin kirjatun alijäämän kattamissäännön höllentämistä, koska sääntö ajaa alueet heidän mielestä liian tiukkaan talousraamiin sote-uudistuksen alkuvaiheessa. Hallituksen suunnalta ei ole näkynyt nyökyttelyä eli ilmeisesti näillä mennään ainakin toistaiseksi.
Tiukan linjan voi nähdä myös kannustimena. Niukkuus pakottaa alueet vaikeisiin ja kipeisiin uudistuksiin sekä työ- ja toimintatapojen muutoksiin, jotka niiden täytyisi joka tapauksessa tehdä lähitulevaisuudessa. Nykymenolla edessä on jättiluokan sote-kriisi, josta on saatu jo esimakua.
Lappikaan ei voi välttyä sote-pakolta. Muutoksista vastaavat viime kädessä vaaleilla valitut aluevaltuutetut, jotka eivät voi livetä vastuustaan, elleivät halua Pohjois-Suomesta yhtä, suurta hyvinvointialuetta.
P.S.
Monilla etelän hyvinvointialueilla suunnitellaan jo terveysasemien ja jopa pienten sairaaloiden sulkemista. Tämä tietää lakisääteisten sote-palvelujen siirtymistä kauemmaksi asukkaista ja potilaista. Aukkoja pyritään paikkaamaan etä- ja digi- sekä kiertävillä palveluilla. Sama lienee edessä myös Lapissa, missä välimatkat ovat pitkät ja palvelut jo nyt automatkan takana. Viimeistään tässä vaiheessa sote-uudistusta on aika tunnustaa tosiasiat ja lopettaa poliittiset puheet "kaikille tasapuolisista sote-palveluista asuinpaikasta riippumatta".