Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Kolumni: Välitä lem­mi­kis­tä­si ja kerää koi­ran­ka­kat kadulta

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Kolumni

Räätäli Halme ih­met­te­li­si ny­ky-Suo­mes­sa, näinkö no­peas­ti de­mo­kra­tian arvo unoh­det­tiin

-
Kuva: Jussi Pohjavirta

Väinö Linnaa lukeneet muistavat räätäli Halmeen Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Halme on sivistynyt idealisti, joka uskoo kansanvalistukseen ja myöhemmin myös sosialismiin.

Halmeelle käy kansalaissodan loppuselvittelyissä huonosti. Kenttäoikeus tuomitsee hänet kuolemaan, ja hänet teloitetaan yhdessä neljän muun pentinkulmalaisen kanssa.

Olen aikoinaan lukenut Pohjantähti-trilogian, mutta mielikuvani sen henkilöistä pohjautuvat Edvin Laineen elokuvaan. Halme on ollut minulle yhtä kuin Kalevi Kahra, joka näytteli Halmetta Laineen ohjauksessa.

Elokuvasta Halme on jäänyt mieleeni lukeneena ja laajakatseisena filantrooppina, mutta myös yksitotisena tärkeilijänä. Häntä eivät ajaneet eteenpäin vain ylevät aatteet, vaan myös oma ego, joka tarvitsi muiden ihailua.

Viime lauantaina Halme sai mielikuvissani uudet kasvot, kun pääsin Tampereelle katsomaan Pyynikin kesäteatterin version Pohjantähdestä. Siinä Halmetta näyttelee koskettavasti Tom Lindholm.

Pyynikillä Halme näyttäytyy ajattelevana, mutta myös syvästi tuntevana ihmisenä, jonka kohtalossa traagisinta ei ehkä ole päätyminen joukkohautaan, vaan pettymys ihmisiin ja myös aatteisiin. Kansalaissodan verenvuodatus järkyttää Halmeen maailmankatsomusta perinpohjaisesti, ja hän tuntee itsekin siitä vastuuta, vaikka on aina kannattanut väkivallattomuutta.

Kuten klassikon kuuluu, Täällä Pohjantähden alla -teos on pysynyt ajankohtaisena vuosikymmenestä toiseen. Ajankohtaisuutta voi vielä korostaa tuoreella tulkinnalla.

Pyynikillä samastuin Halmeen murheeseen, jota hän vaikutti tuntevan koko ihmiskunnan puolesta. Ihmiset eivät ajan saatossa kehitykään jalommiksi tai paremmiksi, kuten Halme oli ajatellut, vaan he ovat aina valmiita alistamaan toisiaan ja hyökkäämään toisiaan vastaan. Vihan siemenet itävät ihmisessä nopeasti ja johtavat peruuttamattomiin tekoihin.

Yhtymäkohtia nykypäivään ei tarvitse kaukaa hakea, sillä todellinen dialogi vaikuttaa tällä hetkellä Suomessa mahdottomalta. Keskustelua sävyttää loukkaava ja kärjistävä vihapuhe, joka pahimmillaan sisältää tappouhkauksia. Pelottaa, että on vain ajan kysymys, milloin sanoista tulee tekoja.

"Ihmiset, jotka olivat äsken taistelleet toisiaan vastaan, olivat nyt valmiita yhdessä puolustamaan nuorta demokratiaa, koska kokivat sen arvokkaaksi."

Pyynikin kolmetuntinen esitys päättyy kohtaukseen, jossa entiset viholliset nostavat yhdessä salkoon Suomen lipun. Edessä on yhteinen taistelu talvisodassa.

Kohtauksessa ei ole mitään paatoksellista, sillä juuri näin Suomessa kävi. Ihmiset, jotka olivat äsken taistelleet toisiaan vastaan, olivat nyt valmiita yhdessä puolustamaan nuorta demokratiaa, koska kokivat sen arvokkaaksi.

Jos räätäli Halme olisi elänyt, hän olisi seissyt lipputangon juurella ensimmäisenä ja ottanut hatun päästään. Nyky-Suomessa hän saattaisi ihmetellä, näin nopeastiko demokratian arvo unohdettiin.

Kirjoittaja on toimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.