Mitä Ukrainan venäjän öljyn kauttakulku kertoo Euroopasta? On vaikea selittää kansalaiselle, miksi samaan aikaan kun Eurooppa julistaa tukevansa Ukrainaa kaikin keinoin, venäläinen öljy virtaa edelleen Eurooppaan Ukrainan kautta.
Kun Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukraina vastaan, olisi loogista odottaa, että kaikki taloudelliset kanavat katkaistaan. Ei näin kuitenkaan, se on poliittinen valinta. Unkari ja muu Eurooppa vaativat venäläistä öljyä. Olemme täysin riippuvaisia Euroopassa venäläisestä energiasta.
Putkisto, kuten Druzhba Pipeline, kuljettaa edelleen öljyä Eurooppaan. Tämä ei johdu siitä, että vaihtoehtoja ei olisi lainkaan, vaan siitä, että niitä ei ole haluttu ottaa käyttöön riittävän nopeasti. Euroopan unioni on rakentanut pakotteita, mutta jättänyt niihin aukkoja erityisesti putkiöljyn osalta. Näitä aukkoja perustellaan energiaturvallisuudella, mutta käytännössä ne ylläpitävät samaa riippuvuutta, josta piti päästä eroon. Mutta ei vain päästä.
Tilanne näyttää ulospäin ristiriitaiselta, jopa kyyniseltä. Samaan aikaan kun aseita toimitetaan ja puheissa korostetaan arvojen puolustamista, rahavirrat eivät ole täysin katkenneet. On rehellistä todeta, että Eurooppa ei ole ollut valmis maksamaan täyttä hintaa nopeasta irtautumisesta venäläisestä energiasta.
Ukrainan rooli tässä on vielä vaikeampi. Sotaansa käyvä maa saa kauttakulkumaksuja niin sanottuja transitiomaksuja venäläisestä energiasta, joka on peräisin hyökkääjältä. Taloudellisesta näkökulmasta tämä on ymmärrettävää: sodan keskellä jokainen tulonlähde merkitsee.
Mutta symbolisesti asetelma on ongelmallinen. Se antaa kuvan tilanteesta, jossa periaatteet ja riippuvuus elävät rinnakkain tavalla, joka ei kestä yksinkertaista tarkastelua. Tämä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti Ukrainan epäonnistuminen. Se on Euroopan keskeneräisen energiapolitiikan seuraus.
Jos poliittinen tahto olisi ollut riittävä, riippuvuutta olisi voitu purkaa nopeammin ja johdonmukaisemmin. Nyt seurauksena on tilanne, jossa pakotteet ovat totta, mutta eivät toimi; tuki on vahvaa, mutta ei ristiriidatonta. Jos Eurooppa haluaa olla uskottava toimija, sen on pystyttävä yhdistämään Venäjää vasten asetuttujen pakotteiden päämäärät ilman kompromisseja ja sen ymmärtävät niin liittolaiset kuin vastustajatkin.