Perussuomalaiset voittivat eduskuntavaalit keväällä kirkkaasti, vain kokoomus meni edelle niukasti.
Vaalivoittajaa juhlitaan aina ja ollaan siinä kollektiivisesti mukana, mutta miten sitten lehdistön päätoimittajat suhtautuivat voittoon. Pääkirjoitukset ovat olleet kaikkea muuta kuin voiton juhlintaa, päinvastoin retoriikka on ollut astetta pahempaa "mollaamista" perussuomalaisia kohtaan. Vaalitappiota puretaan mielipahana.
Jussi Halla-ahon suostumus presidenttipeliin sai päätoimittajat taas varpailleen ympäri Suomen. Hän on ainut presidenttiehdokkaista, joka antaa puolueelleen mandaatin äänestää hänet ehdokkaaksi.
Kaikki muut ehdokkaat keräävät kannattajayhdistysten kannattajakortteja vähintään 20 000 kappaletta ja ovat näin luopuneet puolueitten äänestyksistä. Jos presidenttiehdokkuuden saa keräämällä 20 000 kannattajakorttia, kysyn vaan, onko se missään suhteessa äänioikeutettujen määrään näin korkeaa virkaa haettaessa?
Uhkapeliä tai ei, niin ainakin uhkapeluri tietää, että tämä on parempi tapa saada itsensä ehdokkaaksi. Niin tekee esimerkiksi Paavo Väyrynen. Ovatko nämä pienet, jotka voimansa ovat laittaneet liikkeelle, riittävän suuria loppupelissä?
Jussi Halla-aho on ainut ehdokkaista, joka seisoo vankasti omilla jaloillaan. Hänen ei tarvitse kerätä almuja pitkin katuja ja toreja. Hänellä on syvempi käsitys meidän kansalliskysymyksistämme. Vain vilpittömästi toimimalla, asettamalla itsensä rehellisesti äänestäjien eteen voi saavuttaa niitä päämääriä, mitä kansalaiset haluavat.
Presidenttiehdokkaan tulee olla rehellinen, luonnollinen johtaja – ei ylimielinen, turhaan kumarteleva kaikille eteen tuleville voimille.