Lapin Kansa uutisoi 8.11. Lauralotta Muurisen väitöskirjatutkimuksesta otsikolla “Porot pitävät pohjoisen lehtoja avoimina ja monimuotoisina”. On erittäin hyvä, että laidunnuksen ja monimuotoisuuden välisiä vuorovaikutuksia tutkitaan. Tutkimuksesta tehdystä uutisesta voi kuitenkin saada sen virheellisen käsityksen, että porolaidunnus vaikuttaa Lapin lehtojen tilaan ainoastaan positiivisesti.
Väitöskirjatutkimuksen pohjoisimmat koealat sijoittuvat Muonioon, eikä siinä ole käsitelty tarkemmin porolaidunnuksen voimakkuutta, joka on aivan keskeinen tekijä lehtokasvillisuuteen kohdistuvien vaikutusten kannalta. Sopivan matala laidunnuspaine lisää lehtojen monimuotoisuutta, mutta liian voimakas laidunnuspaine johtaa lehtokasvillisuuden kääpiöitymiseen ja ruohojen korvautumiseen heinillä.
Erittäin voimakkaan porolaidunnuksen vaikutukset näkyvät selvästi esimerkiksi uutisessa mainitun Saanan lehdoissa ja erityisesti Mallan luonnonpuistossa, jossa kullero- ja metsänkurjenpolvivaltaisten suurruoholehtojen kasvillisuus on mataloitunut ja muuttunut heinävaltaiseksi. Tunturien suurruoholehdot, joita esiintyy laajalti juuri Saanalla ja Mallalla, on tuoreimmassa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa määritelty uhanalaiseksi luontotyypiksi ja porojen voimakas laidunnuspaine yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa keskeisimmäksi uhanalaistumisen syyksi.