Ret­kei­ly muuttuu nuo­tiot­to­mak­si

Ilman valmiiksi varusteltuja tulipaikkojakin pärjää.

Tätä mieltä on Seppo Karhu, joka kertoo patikoineensa nuorena ainakin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Skotlannissa ja Färsaarilla, pisimmillään pari viikkoa kerrallaan.

Karhu on havainnut ikävän lieveilmiön: jos klapit on tehty valmiiksi, niitä on turhan helppo myös varastaa mukaansa.

Lyhyillä retkillä Karhu hörppää tauoilla vettä tai teetä ja syö valmiita eväitä. Pitkillä vaelluksilla hän on kokannut syömiset retkikeittimellä.

Tulta hän on kaivannut vain silloin, kun kastuneet kamppeet on pitänyt saada kuiviksi pitkän vaelluksen aikana.

Nuotio on tehoton tapa lämmitykseen ja ruoan valmistukseen.

Avotulen hyötysuhde on huono verrattuna esimerkiksi kaasukeittimeen. Suurin osa nuotion lämmöstä karkaa taivaan tuuliin.

Polttopuut ovat kalliita, nuotio tuottaa pienhiukkasia ja kipinät aiheuttavat palovaaran, kun maasto on kuivaa.

On mahdollista, että tulevaisuudessa retkeily muuttuu nuotiottomaksi, tai ainakin avotulen tekemiseen tarkoitetut taukopaikat vähenevät.

Ilmastoviisaalla taukopaikalla ei polteta puita

Metsähallituksella nuotiottomuus on yksi osa ilmastoviisaan taukopaikan käsitettä.

Ilmastoviisaan taukopaikan päästöt pyritään minimoimaan niin rakentamisessa ja materiaalien kuljetuksissa kuin niiden käytössä ja huollossa.

Projektipäällikkö Heidi Siiran mukaan polttopuiden hankinta ja kuljetus ovat usein suurin osa taukopaikan ylläpitokustannuksista. Uusilla ilmastoviisailla taukopaikoilla ei polteta puuta ollenkaan, tai ainakin polttoa vähennetään.

– Mitä vähemmän huoltoa taukopaikka tarvitsee, sitä vähemmän syntyy ilmastoa lämmittäviä päästöjä.

Käytännössä Metsähallitus rakentaa esimerkiksi kahvitteluryhmiä, keittokatoksia tai laavuja, joissa voi käyttää omaa retkikeitintä. Uudentyyppisistä taukopaikoista ensimmäinen valmistuu loppukesällä 2026 Kuusamoon, Konttaisen laelle ja Karhunkierroksen varrelle.

Kun Metsähallitus jatkossa päivittää vanhoja rakenteita tai rakentaa uusia taukopaikkoja, harkitaan tapauskohtaisesti, sopisiko sinne esimerkiksi päivätupa, jossa voi käyttää omaa retkikeitintä nuotion sijaan.

Makkaranpaistot aurinkovoimalla

Uudenmaan virkistysalueyhdistys (Uuvi) rakentaa tänä vuonna retkeilijöille kaksi taukopaikkaa, joihin tulee nuotiopaikan sijaan sähkögrillit. Ajatus on, että tarvittava energia tuotetaan paikan päällä uusiutuvilla energianlähteillä.

Pilottikohteina on kaksi suosittua taukopaikkaa: Rävbergetin näköalakallio Kopparnäs-Störsvikin virkistysalueella, Inkoon ja Siuntion rajalla, sekä Varlaxudden Porvoon Emäsalon saaren kärjessä. Molemmille taukopaikoille asennetaan aurinkokennoja ja Rävbergetille myös 18-metrinen masto ja tuulimylly.

Tarkoitus on, että molemmat kohteet toimivat pääosin uusiutuvalla energialla, mutta ne liitetään myös sähköverkkoon. Näin sähköä on käytössä vuoden ympäri.

Uuvilla ei vielä ole kokemuksia yhteiskäyttöisistä sähkögrilleistä. Nähtäväksi jää, pysyvätkö grillit kunnossa ja puhtaana, ja viritelläänkö ympäristöön silti luvattomia nuotioita.

Useita keinoja puun kulutuksen vähentämiseen

Retkeilykulttuuri muuttuu hitaasti, mutta suunta on selvä. Nuotiopaikkoja ja polttopuuhuoltoa vähennetään sekä kustannus- että ilmastosyistä.

Kuivat keväät ja kesät näyttävät yleistyvän. Tämä tarkoittaa pitkiä maastopalovaroituksia, joiden aikana nuotiota ei saa sytyttää, joten ruuan lämmitykseen tarvitaan muita ratkaisuja.

Vastuullinen retkeilijä kunnioittaa maastopalovaroituksia, tekee tulet vain tarpeeseen eikä tuhlaa polttopuita, mutta kaikki eivät toimi vastuullisesti.

Polttopuiden kulutuksen vähentämiseen on useita keinoja. Toimivaksi on osoittautunut polttopuiden toimittaminen pitkinä rankoina valmiiden klapisäkkien sijaan. Kun retkeilijä joutuu itse sahaamaan ja pilkkomaan, puun kulutus vähenee, mutta riski vahingoille kirveen kanssa kasvaa.

Metsähallituksen teettämässä kyselyssä ehdotettiin ratkaisuksi maksullista polttopuuautomaattia, mutta toimivaa ratkaisua ei ole vielä kehitetty.

Kamiinoiden ja tulipesien rakenne vaikuttaa puun kulutukseen. Kyselyn vastaajat kehuivat esimerkiksi joidenkin Urho Kekkosen kansallispuiston nuotiopaikkojen pieniä teräksisiä tulipesiä, jotka toimivat pienellä puumäärällä. Myös suojainen tulipaikka auttaa keräämään lämpöä.

Ihminen kaipaa elävän tulen ääreen

Avotulesta luopuminen voi olla vaikeaa, sillä nuotio kuuluu vahvasti suomalaiseen eräperinteeseen ja retkeilykulttuuriin. Tuli lämmittää kehoa ja mieltä, valaisee pimeän illan, tarjoaa turvaa ja kypsentää ruoan.

Ihmisellä on alkukantainen tarve nuotion ääreen. Nykyihmisen edeltäjät ovat käsitelleet tulta jo yli miljoona vuotta sitten.

Tulen hallinta mahdollisti elämänrytmin muuttamisen siten, että pimeitä iltoja vietettiin nuotion valossa. Iltanuotiolla on tuhansien vuosien ajan jaettu kokemuksia ja kerrottu tarinoita. Elävän tulen katselu myös rauhoittaa.

Retkeilyssä on kysymys paluusta luontoon ja alkukantaisten asioiden pariin. Monille retkeilijöille tauko nuotion ääressä on oleellinen osa retkeä.

Nuotion sytyttäminen on selviytymistaito, joka jokaisen vaeltajan pitäisi hallita. Erityisesti talvella tulen tarjoama lämpö on tärkeää.

Nykyaikaisilla makuupusseilla kuitenkin pärjää myös kovissa pakkasissa. Jäätiköillä ja vaativissa tunturioloissa, joissa polttopuuta ei ole saatavilla, vaelletaan usein monipolttoainekeittimen kanssa.