Isäinpäivä toi mieleen omat pappani. Molemmat jäivät etäisiksi hahmoiksi, sillä kumpikaan ei ollut erityisen puheliaan sorttinen – ei ainakaan meille lapsenlapsille.
Isoisät kuolivat jo yli 20 vuotta sitten. En siis ehtinyt muodostaa heihin suhdetta aikuisena, saati sitten isän roolissa, osana sukupolvien ketjua.
Pekka-pappaa sain olla saattamassa viimeiselle matkalle.