Jostakin netin syövereistä sattui aikanaan haaviini vinkki uunipaahdetuista perunankuorista, minkä jälkeen olen aina perunamuusia tehdessäni kuorinut puikulat ronskein ottein tähdäten kuorintahävikin minimoimisen sijasta seuraavan päivän uunisuikaleiden mehevään paksuuteen.
Viime viikon ruokalista sai yllättävän käänteen ja torstain aterian yhteyteen puikulasuikaleet eivät sopineetkaan, joten käännyin internetin puoleen. Löytämieni ohjeiden perusteella uskaltauduin pakastamaan raa’at perunankuoret myöhempää käyttöä varten. Pettymys ei tullut aivan yllätyksenä, kun tänään sulattelin perunat, ja huomasin niiden muuttaneen väriä ruskeaksi ja rakenteenkin röpsähtäneen. Uunin sijasta sijoitin kuoret biojäteasiaan.
Sain jälleen tuta internet-ajan lähdekritiikin tärkeyden, tietolähteistä löytyy paahdettujen perunankuorien kaltaisia mahtavia kokkausvinkkejä, mutta myös väärää tietoa liittyen raa’an perunan pakastamiseen.
Näin kevään korvilla niin netin kuin muidenkin tietolähteiden käyttäjä saa jälleen olla erityisen tarkka eteensä avautuvan informaation äärellä. Tuntuu, kuin väärää tietoa ja pehmeää puhetta olisi liikenteessä ennätyksellisiä määriä. Kyse ei liene kevään kukkasten ja lintujen laulujen aiheuttamasta hurmasta, vaan enemmänkin demokratiaan kuuluvan vaalihuuman lieveilmiöitä.
Eivätkä vaalit aktivoi ainoastaan kotimaisia kansanvaltaisia ääniä, vaan myös itäisen diktatuurin trollit ovat liikkeellä. Mutta joko suomalaisiin vaikuttamiseen asiaa ei pidetä tärkeänä, tai pelättyjen trollitehtaiden osaamisen taso ylipäänsä on pelättyä matalammalla. Tuntuu, että trollitehdaskombinaattien työn sankarit eivät ole jaksaneet edes opetella kaunista kieltämmekään, vaan informaatiohybridivaikuttamista yritetään kömpelöiden konekäännösten keinoin.
Venäläisen veronmaksajan olisi syytä olla harmissaan verovarojensa onnettomasta käytöstä, mielekkäämpiä rahareikiä jättiläisvaltiosta varmasti löytyisi – enkä tarkoita nyt Sotšin homeisen palatsin kultaisia vessanpönttöjä.
Jos entisen tiedustelun supervallan hybridivaikuttamisen keinot helposti tunnistaakin, kaikkein salakavalimpia kaltaisilleni keski-ikäisille internet-aaltojen surffareille tuntuvat olevan omaa valmista mielipidesapluunaa tukevat epämääräiset huhut ja satumaiset sepitelmät kavereiden seinältä. Jako-napin painamatta jättäminen edes pienen lähdekriittisen googlaus-kierroksen ajaksi tuntuu vaativan mahdottomasti tarmoa.
Toivon kuitenkin, että lukijat eivät tee sama virhettä kuin minä, ja muistavat että, jos kaikkeen uskoo mitä netistä löytää, löytää pian pakastimestaan ruskeita löllöjä perunankuoria.