Partio Lapissa kas­vat­taa luonnon eh­doil­la – “En lo­pet­tai­si vaikka mak­set­tai­siin”

Iida Keskinarkaus ja Aleksi Viitala ovat harrastaneet kohta kymmenen vuoden ajan partiota, josta heille on jäänyt käteen kattaus hyödyllisiä erä- ja ihmissuhdetaitoja.

Kuva: Taru Valaja

Lapin karut metsät, yöttömät yöt ja kipakat talvet tarjoavat partiolaisille elämyksiä, joita etelämpänä ei koeta. Rovaniemeläisille Aleksi Viitalalle, 18, ja Iida Keskinarkaukselle, 16, partio on ollut vuosien mittainen matka.

Sekä Viitala että Keskinarkaus aloittivat partion vuonna 2016. Kummankin partioura sai alkunsa perheen ja tuttavien innoittamana.

Alkuinnostus on kasvanut vuosien saatossa syvemmäksi kiintymykseksi partioon ja sen arvoihin.

– Partio on opettanut valtavasti  joustavuutta, johtajuutta, organisointia, mutta myös konkreettisia taitoja, kuten nuotion sytyttämistä, Keskinarkaus kertoo.

– Kaikesta selviää, tiivistää Viitala elämänasenteensa, jota hän kokee partion vahvistaneen.

Lapin luonto tuo harrastukseen erityispiirteensä

Vaikka partio onkin kansainvälinen harrastus, jota harrastetaan ympäri Suomea ja lukuisissa muissa maissa, on sillä erityispiirteensä Lapissa. Partio Lapissa on erilainen kokemus verrattuna etelämpään Suomeen. Luonto on keskiössä, ja talven kylmyys ja kesän yöttömät yöt tekevät retkeilystä ja leireistä ainutlaatuisia. Tämä luontoyhteys ja karut olosuhteet tarjoavat erilaisia haasteita ja mahdollisuuksia kuin etelämpänä

– Meillä täällä partio on ehkä enemmän eräilyä ja luonnon kanssa elämistä kuin monissa muissa paikoissa, Viitala pohtii.

Partio myös kehittää suhdetta luontoon. Muun muassa se, ettei roskata on partiolaisille itsestäänselvyys. Keskinarkauksen mukaan luonnossa myöskin tulee liikuttua vuodenajasta riippumatta säällä kuin säällä.

– Pikkupartiolaisena ajattelin, että luontoon mennään vain kesäisin. Nykyään kyse on enemmän pukeutumisesta ja varustautumisesta, Keskinarkaus kertoo.

Luonnosta tulee monille partiolaisille melkein kuin toinen koti, paikka, jossa saa olla rauhassa ja mieli lepää. Rakkaus luontoa kohtaan on Viitalan ja Keskinarkauksen mukaan voimakas.

– Luontoa pitää kunnioittaa, mutta luonto antaa paljon takaisinkin, Viitala toteaa.

Viitalan ja Keskinarkauksen mukaan partio on opettanut suhtautumaan luontoon kuin toiseen kotiin.

Kuva: Karina Kulppi

Partioyhteisö kannattelee tulevaisuudessakin

Sekä Keskinarkaus että Viitala ovat hyötyneet oppimistaan taidoista erityisesti koulumaailmassa, muun muassa järjestelmällisyyden ja kärsivällisyyden sekä periksiantamattomuuden muodoissa, jotka ovat pitkälti partion opettamia.

Keskinarkaus korostaa, että partio ei ainoastaan opeta tekemään konkreettisia asioita, vaan myös elintärkeitä elämäntaitoja, kuten johtamista, budjetointia ja kompromissien tekoa.

– Kaikista tärkeintä on ollut oppia, miten toimitaan porukassa, Viitala toteaa.

Toisaalta partiosta on jäänyt molemmille käteen myös lähes kymmenen vuoden kokemus selviytymis- ja erätaitoja, kuten vaeltamista, oikealla tavalla varustautumista ja suojan rakentamista. Samoin perinteinen teltan kokoaminen, nuotion sytyttäminen ja kompassin ja kartan avulla suunnistaminen ovat arvokkaita opittuja taitoja. Monilla ei tällaisia erätaitoja ole.

– Partio ei ole ainoastaan harrastus, se on elämäntapa, Keskinarkaus vielä toteaa.

Molemmat nuoret kokevat partion olevan tärkeä osa heidän elämäänsä, ja heidän tulevaisuudensuunnitelmansa liittyvät tiiviisti partiotoimintaan. Viitala aikoo jatkaa partiossa ja liittyä uuteen lippukuntaan, nyt kun hän muuttaa uudelle paikkakunnalle.

– En lopettaisi vaikka maksettaisiin, hän toteaa.

Viitala arvostaa partion tarjoamia mahdollisuuksia myös aikuisena ja uskoo, että se tuo lisäarvoa niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työnhaussa.

– Partiosta löytyy muun muassa paljon opintopisteytettyjä johtajakoulutuksia, joita monet työnantajat arvostavat, Viitala kertoo.

Keskinarkaus puolestaan näkee partion olevan elämän mittainen matka.

– Aion jatkaa partiota hautaan asti, varmaan senkin jälkeen, hän naurahtaa.

Partiossa harjoitellut yhteistyötaidot kantavat metsäleirien lisäksi myös koulumaailmassa ja työelämässä.

Kuva: Karina Kulppi