Haaveenani on ollut pitkään vaellus Utsjoelle Kaldoaiviin, Adolfin kammille, katsomaan sodan aikana sinne pudonnutta Junkersia.
Viime viikolla pääsin jo kansallispuiston reunalle. Leireilin ystävättäreni kanssa Pulmankijärven upeissa maisemissa seuraamassa pitkänmatkanpyöräilijöiden Ruska-ajoa.
Menimme paikalle henkilöautolla, joten pakkasimme teltan ja retkeilytavaroiden lisäksi mukaan pöydän ja tuolit. Luksusta oli myös vesipänikkä, öljylamppu ja Nuorgamin hyvät palvelut, joita käytimme päivittäin ajamalla kymmenen kilometrin matkan kylille.
Kairassa oli ruskaruuhka! Rinkan kanssa vaeltavia näimme muutaman, mutta asuntoautoja meni ja tuli kontrollipisteen ohi varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.