Anna Karenina nojailee vieruskavereihinsa kirjahyllymme keskimmäisen palan kolmanneksi ylimmällä hyllyllä. Siinä on tummanpunainen, kultakoristeltu selkämys ja satiininauha kirjanmerkkinä.
En ole koskenut kirjaan sen jälkeen kun muutimme nykyiseen asuntoomme seitsemän vuotta sitten.
Silti tiedän täsmälleen, missä se on ja miltä se näyttää, ja saan sen ajattelemisesta aina iloa. Se vie minut paitsi traagisen rakkaustarinan pauloihin, myös takaisin omalle Pietarin matkalleni, jolla luin teoksen vuonna 2007.