Aamulla taapero kömpii viereen ja huokaa onnellisena.
On aikaa pötkötellä ja jutella, koska työmatkaan ei tarvitse varata aikaa. Riittää, että saa housut jalkaan ennen vuoron alkua.
Kahden etätyöläisen ja yhden kolmevuotiaan perheessä töitä on pakko porrastaa, jos haluaa sekä saada hommat tehtyä että pitää lapsen hengissä.
Otan lennosta aikaisemman työvuoron, säädän etäyhteyksiä, etsin puhelinnumeroita ja saan yhden pienen itkukohtauksen, kun pojat riehuvat alakerrassa ja en vain ymmärrä, miten tässä metelissä pystyy keskittymään yhtään mihinkään.