Samalla intensiteetillä kuin ensimmäinen pakkasaamu pureutuu ihon alle, sinne meni hänkin. Ihoni alle.
Kaamoksen syventyessä minä olin keskellä seikkailua, jota olin odottanut pitkään. Ryntäsin häntä kohti ja hän minua. Törmäyksessämme tapahtui ihmeitä ja kietouduimme toisiimme kiinni.
Kaikki soluni tahtoivat painaa jokaisen hetken muistiin. Viimein pystyin olemaan oma itseni. Vapauduin ja nauroin onnellisemmin kuin vuosiin. Olin läsnä.
Hän piti minut hereillä, valvotti ja herätti. Hän piteli ja kannatteli.