Lomamatkalla Oslossa puhelimeni soi. Soittaja oli äiti, joka kertoi isän kuolleen.
Kuolema pysäyttää aina – silloinkin, kun se ei tule jättiyllätyksenä. Vaikka moni uskoo ikuiseen elämään, tässä elämässä mikään ei ole ikuista. Kaikki kuolevat, ennemmin tai myöhemmin.
Isän vuoro tuli 90-vuotiaana. Useimmat eivät yllä lähellekään sitä.
Kun kuolinviesti tuli, olimme autossa matkalla kohti Frognerin puistoa, mikä tunnetaan paremmin Vigelandin puistona tai patsaspuistona.