työtaistelut: Yk­si­tyi­sen so­siaa­li­pal­ve­lu­alan työ­rii­das­sa ei vielä sopua – uudet lakot uh­kaa­vat alkaa kes­ki­viik­ko­na

kolumni: Säh­kö­tuet olivat pa­niik­ki­rat­kai­su, jossa rahaa jaet­tiin surutta myös rik­kail­le

pääkirjoitus: Hal­li­tus­neu­vot­te­li­jat se­lät­ti­vät en­sim­mäi­sen krii­sin­sä, mikä lu­pai­lee por­va­ri­hal­li­tus­ta – se tar­vit­see sel­viy­tyäk­seen korkeaa krii­sin­sie­to­ky­kyä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan kesän ajalle - tutustu ja hae tästä

Kolumni
Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Elä­mäl­lä on alku ja loppu

Lomamatkalla Oslossa puhelimeni soi. Soittaja oli äiti, joka kertoi isän kuolleen.

Kuolema pysäyttää aina – silloinkin, kun se ei tule jättiyllätyksenä. Vaikka moni uskoo ikuiseen elämään, tässä elämässä mikään ei ole ikuista. Kaikki kuolevat, ennemmin tai myöhemmin.

Isän vuoro tuli 90-vuotiaana. Useimmat eivät yllä lähellekään sitä.

Kun kuolinviesti tuli, olimme autossa matkalla kohti Frognerin puistoa, mikä tunnetaan paremmin Vigelandin puistona tai patsaspuistona. Kymmenien hehtaarien alueelta löytyy 212 patsasta, jotka kaikki ovat saman norjalaistaiteilijan, Gustav Vigelandin tekemiä.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.