Lähdin aluevaltuutetuksi tarkoituksenani parantaa lappilaisten palveluja. Muualla asuneena tiesin, etteivät palvelut kaikilta osin olleet samaa tasoa kuin etelämpänä. Minulla oli lisäksi vuosikymmenien työkokemus heikompiosaisten lääkärinä ja näkemyksiä sote-organisaatioiden kipukohdista.
Lapin harvaan asutuilla alueilla palvelut ovat kaukana, mutta ne ovat tähän mennessä toimineet hyvin tai ainakin tyydyttävästi. Kaupungeissa, etenkin Rovaniemellä on ollut vaikea päästä lääkärille.
Ikäihmisten asumisen tukipalveluista on puutetta vähän joka puolella. Henkilökunnasta on paikoin pulaa, johtaminen ei ole seurannut muun maailman kehitystä. Erikoissairaanhoidon osuus sote-menoista on maan kärkeä ja perustason palvelut jääneet kehittämättä kun kunnat ovat vuosia alibudjetoineet sote-menot.
Vaikeuksia ei olisi yhdessä mahdotonta korjata, jos saisimme tehdä sen sote-uudistuksen tarkoittamalla tavalla: hyvinvointialueen itsehallinnolla. Valtio näyttää ottavan alueilta itseohjauksen kiristämällä sen rahoituksen mahdottomuuksiin.
Rahoituslaki tehtiin toisenlaisena aikana liian kireäksi, eikä se huomioi kunnista alueiden syliin kaatuneita kustannuksia. Kokoomuksen ja perussuomalaisten johdolla ummistetaan silmät alueiden todelliselta ahdingolta. Kerta toisensa jälkeen valtiovarainministeriöstä on tullut vähennyksiä alussa tiedossa olleisiin valtion rahoituseriin.
Hallitusohjelmassa leikataan niitä vielä lisää. Esimerkiksi Lapin kahden keskussairaalan ylläpitoon myönnetty lisärahoitus on pyyhitty pois. Torniolainen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) on ollut tästä hiljaa.
Hyvinvointialueiden rahapulaa on selitetty uudistuksen epäonnistumisella. Miten asiat olisivat, jos uudistusta ei olisi tehty? Henkilöstöpula olisi vielä kipeämpi, vuokratyöfirmojen valta määritellä kustannukset pilviin vielä suurempi.
Yksi sote-uudistuksen tavoite ei näytä toteutuvan, koska hallitus kurjistaa alueet niin, ettei peruspalveluiden vahvistamista voida tehdä. Monilla alueilla on jo jouduttu päinvastaiseen, sote-asemien ja ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluiden vähentämiseen. Valtio näyttää vievän itsehallinnon alueilta.
Hallituksen on estettävä uudistuksen kariutuminen ennen kuin se on ehtinyt kunnolla alkaakaan. Vähintä on, että alueiden rahoitusvajeiden korjaamiseen sallittua kolmen vuoden aikaa pidennetään niin, että palvelut voidaan lähivuosinakin taata niitä tarvitseville.
Kirjoittaja on Lapin aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen (kesk.).