Punaruskea pystykorva seisoo tarkkaavaisena  ilta-auringon valossa. Se tiirailee kiinnostuneena mäntyä, jonka latvuksista kuuluu kovaäänistä rapinaa. Hetken kuluttua äänen aiheuttajaksi paljastuu yläoksalle kivunnut pörröturkkinen orava, joka jää seuraamaan uteliaana maanpäällisiä tapahtumia.

Mättäällä kameran kanssa makaava Paula Grekelä kutsuu koiraa iloisella äänellä ja puhaltaa sorsapilliin.

Töräys saa koiran korvat ponnahtamaan valppaasti pystyyn. Sen pähkinänruskeat silmät kiinnittyvät muutamaksi sekunniksi suoraan järjestelmäkameran linssiin.

Grekelä pakkaa laukkunsa ja huokaa hiljaa.

– Valokuvaaminen on minulle sydämen asia. Toivon, että pystyn jatkamaan rakastamani työn tekemistä. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma.