Paikkamäärissä mitattuna suurimman tappion koki odotetusti keskusta. Sen äänimäärä laski 2,5 prosenttiyksikköä, paikkoja meni kahdeksan. Tappio ei ole yllätys, vaan jatkumoa edellisille vaaleille, joissa puolue koki todellisen rökäletappion ja menetti 18 paikkaa eduskunnassa.
Keskusta on istunut viimeiset kaksi vaalikautta hallituksessa. Edellä kuvatusta johtuen voisi ajatella, että keskustan ainoa paikka on oppositiossa. Mietitäänpä mitä sillä saataisiin aikaan. Ehkä prosentin pari kannatuksen lisäystä. Mitä sillä olisi merkitystä? Ei mitään.
On aika hyväksyä asemansa, vaikka pahalta tuntuukin. Hetkellistä pomppausta suurimmaksi puolueeksi ei ole näköpiirissä. Käytetään hyväksi sitä mitä on. Viime vaalien jälkeen sitä yritettiin ja saatiinkin omia asioita läpi, mutta mahdollistimme samalla vihervasemmistohallituksen, joka oli keskustan kannattajien mielestä virhe. Keskustalaisten paikka ei ole sen keskiviivan vasemmalla puolella.
Nyt on mahdollisuus asettua oikealle paikalle, jos hallitusneuvotteluissa paikkaa tarjotaan. Hallitusvaihtoehto kokoomus, perussuomalaiset, keskusta ja kristilliset ovat keskenään lähempänä mitä olivat nykyhallituksen puolueet. Lisäksi tällä kokoonpanolla torjutaan vihreät hallituksesta. Jos tulee kokoomuksen ja sosialidemokraattien hallitus, sitä täydentää melkoisella varmuudella vihreät. Siihen hallitukseen ei pidä mennä.
Keskustalla on aina ollut vanha mantra: jos kokoomuksen kanssa mennään hallitukseen, kannatus laskee. Nyt ei ole sitä pelkoa, sillä tämän alemmaksi on hankala päästä. Muistan ajan, jolloin maatalousministeri oli kokoomuksesta, Pohjola nimeltään. Maanviljelijät sanoivat, että hän ajoi parhaiten heidän asioitansa.
Vaikka häviö kirpaisee, tulee ajatella, että ne, jotka äänestivät keskustaa, halusivat valittujen ajavat heidän asioitaan. Oppositiossa se ei onnistu.