Uusi Rovaniemi uutisoi, kuinka Rovaniemen koulutuslautakunta teki kesäkuun lopussa päätöksen hankkia valotaideteos uuteen Ylikylän monitoimitaloon. Vaikka päätöstä tarkastelisi kuinka kulttuurimyönteisten lasien lävitse tahansa, on päätös yksinkertaisesti huono ja tähän aikaan sopimaton.
Taidehankintapäätös tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa kymmeniä ihmisiä uhkaa irtisanominen tai tehtävien ulkoistaminen, osoittaa vähintäänkin tyylitajun puutetta. Miten päätöstä voidaan perustella järkevästi, jos samaan aikaan käydään yt-neuvotteluja, mutta toisaalla hankitaan kauniita valoja taiteen nimissä talon seinään? Tätä sopii jokaisen kuntaveroa maksavan miettiä.
Rovaniemen koulutuspuolella tuntuu olevan tärkeämpää tuhlata taidehankintoihin kuin esimerkiksi oppimateriaaleihin. Tälläkin hetkellä lukuisat rovaniemeläiset koululaiset kopioivat tehtäviä netistä vihkoihinsa, koska kouluilla ei ole varaa kustantaa heille oppikirjoja.
Itse päätöksenteko valotaideteoksen hankinnasta asemoituu hyvän hallinnon ja päätöksenteon harmaalle vyöhykkeelle. Koulutuslautakunnan esityslista taidehankinnan osalta julkaistiin kuntalaisille vain esittelytekstin osalta. Päätöksentekoon oleellisesti liittyviä liitetietoja ei sen sijaan julkaistu kuntalaisille tai tiedotusvälineille. Nämä liitetiedostot olivat tapauksessa olennaisia, koska niissä kerrottiin esimerkiksi hankinnan hintahaarukka sekä kilpailutuskäytäntö.
Kuntalaisten ja median osallistuminen päätöksentekoon, tiedonsaantiin ja luottamushenkilöiden evästämiseen siis estyi tämän ilmeisen lipsahduksen takia. Tämän johdosta esitin, että asia palautettaisiin uudelleen valmisteluun, mutta esitys raukesi kannattamattomana. Ilmeisesti kun taiteesta tehdään päätöksiä, saa käyttää päätöksenteossa taiteellisia vapauksia eikä johto- ja hallintosäännöstä ole niin väliä.
Ylikylän monitoimitalon taideteoksen toteuttamistapaa tulisi myös voida arvioida kriittisesti. Näinä ilmastoahdistuksen aikoina pitäisi mielestäni laskea, paljonko valotaideteos kuluttaa energiaa elinkaarensa aikana tai paljonko sen käyttöiän aikana syntyy ongelmajätettä loppuun palaneiden lamppujen sekä muiden materiaalien muodossa. Määrä ei ilmeisesti ole aivan vähäinen.
Valotaideteoksen hankinta on kuulemma kaupungin ammoin tekemän rakennushankkeiden prosenttiperiaatteen mukainen ja sitä sovelletaan ensimmäistä kertaa. Itse toivon, että prosenttiperiaatetta sovellettaisiin mieluummin oppimateriaalien hankintaan koululaisille. Silloin ehkä koulukirjojakin riittäisi kaikille oppilaille.
Toisaalta, jos koulukirjoja ei riitä kaikille koululaisille opiskelua varten, voi opettaja aina viedä heidät kauniina aurinkoisena päivänä ihailemaan valotaideteosta.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (ps.) ja koulutuslautakunnan jäsen.