Petteri Orpon hallituksen alkutaival on ollut lievästi sanottuna takkuinen. Jatkon edellytykset eivät ikävä kyllä näytä yhtään paremmilta. Luottamus ja sen myötä yhteistyön edellytykset on vakuutteluista huolimatta murennettu. Näyttää siltä, että niiden uudelleenrakentaminen on lähestulkoon ylivoimainen tehtävä.
Perussuomalaisen puolueen ministerijoukko herättää niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ristiriitaisia tunteita. On aivan perustellusti kysytty, onko Suomen nykyinen hallitus äärioikeistolainen. Onko osa ministereistä mielipiteiltään pohjimmiltaan rasisteja?
Kyse ei ole siitä, mitä nämä ministerit ovat lyhyen ministerikautensa aikana tehneet tai sanoneet. Epäilyksiä herättävät heidän aiemmat sanomisensa, kirjoituksensa ja yhteytensä äärioikeistolaisiin ryhmiin.
Kummastusta herättää myös se, että irtisanoutuminen näistä mielipiteistä näyttää olevan perin vastahakoista. Kun media on ottanut nämä takavuosien kirjoitukset ja kontaktit ääriryhmiin esille, tämä on leimattu ajojahdiksi. Luupin alle joutuneet ovat uhriutuneet, mikä on tyypillistä. Noitavainoa on huutanut myös Donald Trump, kun hänen hölmöyksiään on nostettu esiin.
Alussa näytti vielä siltä, että Vilhelm Junnilan ympärille rakentunut arvoton näytelmä olisi ollut yksittäistapaus ja sen ontuva selvittäminen olisi puhdistanut pöydän. Näin ei ollut. Rydmanin nimittäminen Junnilan tilalle oli paitsi keskisormen näyttö hallituskumppaneille, myös tyhmyydessään tietoista yhteistyön edellytysten heikentämistä.
Sisäministerin ja oikeusministerin aiemmat linjaukset koskien maahanmuuttoa ovat olleet kulmakarvoja kohottavia ja kysymyksiä herättäviä. Nyt on sitten myrskyn silmässä valtiovarainministeri ja puoluejohtaja Riikka Purra.
Puhtain paperein tästä ei selviä myöskään Petteri Orpo ja hänen puolueensa. Johtajuus on hukassa ja näyttää siltä, että arvot eivät merkitse kokoomukselle mitään. Hallituksen uskottavuuden palauttaminen vaatisi tekoja.
Edessään hallituksella on kaksi vaihtoehtoa. Perussuomalaisten ministereiden ja koko puolueen olisi nyt ilmoitettava mahdollisimman painavasti katuvansa aiempia rasistisia ja ihmisarvoa loukkaavia linjauksiaan. Pyydettävä niitä anteeksi ja sanouduttava niistä irti ilman empimistä ja selittelyä.
Tämä voi parhaassa tapauksessa riittää uskottavuuden parantamiseen. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin hallituksen päivät ovat luetut. Kokoomuksella arvot näyttävät olevan alisteiset halulle pysyä vallassa. Mikä mahtaa olla RKP:n ja kristillisten pinnan kestokyky.