Kolumni: Ro­va­nie­men kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pitää estää ve­ro­va­ro­jen kaap­paus lait­ta­mal­la kylien säätiö ruotuun

Sää: Lapissa vii­kos­ta on tulossa märkä ja ma­ta­la­pai­nei­nen – "Paras mah­dol­li­suus lumi- ja rän­tä­sa­tee­seen on Kä­si­var­res­sa"

pääkirjoitus: Putinin Venäjä on to­dis­ta­nut ar­vaa­mat­to­muu­ten­sa ja häi­käi­le­mät­tö­myy­ten­sä jo useam­paan kertaan – Suomen on oltava valmis mihin tahansa

"On tär­keää, että Sanna Marin teki virheen ja oppi" – Rans­ka­lais­mep­pi Raphaël Glucks­mann ke­hot­taa Mac­ro­nia ja Schol­zia te­ke­mään juuri kuten Suomen johtaja

Nuorena dokumenttielokuvien tekijänä Raphaël Glucksmann kuvasi Georgian ja Ukrainan demokratiavallankumoukset, ja hänestä tuli vuosiksi presidentti Mihail Saakashvilin neuvonantaja Eurooppa-asioissa.

Euroopan parlamentissa vaikuttava Raphaël Glucksmann sanoo, että pääministeri Sanna Marinin tämän viikon EU-puheella oli suuri merkitys. Hänen mukaansa Pariisissa ja Berliinissä Suomea kuunnellaan tarkoin, koska maamme pääministeri on itsekin korjannut Venäjä-politiikkansa.
Euroopan parlamentissa vaikuttava Raphaël Glucksmann sanoo, että pääministeri Sanna Marinin tämän viikon EU-puheella oli suuri merkitys. Hänen mukaansa Pariisissa ja Berliinissä Suomea kuunnellaan tarkoin, koska maamme pääministeri on itsekin korjannut Venäjä-politiikkansa.
Kuva: Mauri Ratilainen

Ranskalainen sosiaalidemokraatti Raphaël Glucksmann, 42, johtaa Euroopan parlamentissa edustajaryhmää, jolla on monimutkaisesti muotoiltu mutta tärkeä tehtävä. Valiokunta käsittelee "ulkomaista sekaantumista kaikkiin EU:n demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvää disinformaatiota".

Kuivakkaan tittelinsä takana Glucksmann on säkenöivä persoona, jonka näkemyksiä ovat hioneet harvinaislaatuiset työtehtävät itäisessä Euroopassa. Harvalla länsieurooppalaisella mepillä on yhtä vankka ymmärrys esimerkiksi Ukrainasta ja Suomesta.

Ranskalaisen sivistysperheen poika oppi jo varhain tuntemaan suuria persoonia Itä- ja Keski-Euroopasta. Lapsuudenkodissa neuvostoaikaisia toisinajattelijoita meni ja tuli.

Yliopistossa Glucksmann perusti opiskelijajärjestön tukemaan nuoria sodan repimistä maista. Hän tutustui tshetshenialaisiin ikätovereihinsa, joilta oli 2000-luvulle tultaessa viety ihmisoikeudet presidentti Vladimir Putinin komentamassa raa'assa sodassa. Journalistina ja filmintekijänä hän suuntasi ensin Ruandaan ja sitten Georgiaan ja Ukrainaan, jotka vuosina 2003–2005 taistelivat demokratiastaan värivallankumouksin.

Koettuaan ja kuvattuaan Georgian ruusuvallankumouksen ja Ukrainan oranssin vallankumouksen Glucksmann aktivoitui poliittisesti. Ranskalaisesta tuli tuttu hahmo Georgiassa, kun maan värikäs nuori presidentti Mihail Saakashvili nimitti hänet neuvonantajakseen Eurooppa-integraation kysymyksissä. Georgian eurointegraatio on edelleen jumissa ja ex-presidentti ollut nälkälakossa vankilassa, mutta se on toinen tarina.

Vuonna 2018 ranskalainen perusti puolueen nimeltä Place publique (Julkinen areena). Seuraavana vuonna hänet valittiin sosialistien yhteislistalta Euroopan parlamenttiin.

Parlamentissa Glucksmann on paneutunut ihmisoikeuksiin ja ulkopuolisiin yrityksiin korruptoida demokratiaa EU-maissa. Suomen vierailunsa ainoassa haastattelussa Glucksmann ei arkaile tarkentaa, että välitön pääuhka on Venäjä. Hän puhuu Euroopan "naiiviuden lopusta".

Europarlamentaarikko Raphael Glucksmann haastattelussa. Kysymyksiä esittää Lännen Median toimituksesta Matti Posio.
Europarlamentaarikko Raphael Glucksmann haastattelussa. Kysymyksiä esittää Lännen Median toimituksesta Matti Posio.
Kuva: Mauri Ratilainen
Johdatte ulkoisen sekaantumisen ja disinformaation vastaista ryhmää europarlamentissa. Miksi se on tärkeää?

– Pitkän aikaa Euroopan johtajat ovat epäonnistuneet – epäonnistuneet strategisesti, älyllisesti ja jäsenmaiden kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Teemme työtä sen eteen, että vaihdamme polkua ja otamme viimein vakavasti demokraattiset periaatteemme.

Miten ranskalaisena kiinnostuitte Euroopan itälaidasta?

– Minut kasvatettiin perheessä, joka välitti Itä-Euroopasta. Isäni oli mukana tukemassa toisinajattelijoita. Luin myös hyvin varhaisessa vaiheessa venäläistä kirjallisuutta, joka onkin lempikirjallisuuttani.

– Perustin kansainvälisen opiskelijajärjestön ja opin tietämään, mitä Venäjän hallitus ja vastikään ilmestynyt Vladimir Putin tekivät tshetsheeneille. Aloitin dokumenttifilmien tekijänä.

Mitä koitte Georgian ja Ukrainan demokratiavallankumouksissa lähes 20 vuotta sitten?

– Olin siellä, kuvasin ja kaikki nämä nuoret ihmiset olivat ympärilläni. Muistan, miten heti oranssin vallankumouksen päätyttyä voitokkaasti menin tapaamaan ystävääni Anna Politkovskajaa. Selitin hänelle, kuinka mahtavaa Kiovassa oli ja kerroin, miten nämä nuoret rakastavat demokratiaa ja että yhtenä päivänä se sama vapauden rakkaus tulisi Venäjälle.

– Hän vastasi minulle jotakin, mitä en ottanut tarpeeksi vakavasti silloin. "Tiedätkö, ennen kuin kaikki tämä onnistuu, saat nähdä täyden invaasion Ukrainaan. Oli vuosi 2004, oranssikumous. Tiesin hänet ja rakastin häntä ja hänen työtään, mutta ajattelin, että hänen mielipiteensä on venäläisille toisinajattelijoille tyypillistä pessimismiä.

Novaja Gazetan toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin Moskovassa lokakuussa 2006. Hän taisi olla oikeassa.

– Tietenkin nyt tiedämme, että hän oli oikeassa. Hänen sanansa olivat jotakin, mitä länsimaalaiset eivät koskaan halunneet kuulla eikä niitä otettu huomioon.

Oranssissa vallankumouksessa ukrainalaiset tekivät aivan selväksi, ettei venäläisten koskaan pitäisi tulla maahan tankeilla. Miksi niin kuitenkin tapahtui vielä vuosikausien päästä?

– Koska me sallimme Putinin tuhota Groznyin. Sallimme Putinin tehdä invaasion ja amputoida Georgian 2008. Jos muistat, silloin ihmiset läntisessä Euroopassa yrittivät löytää syitä olla tukematta Georgiaa. He uskoivat Georgian aloittaneen sodan ja koko tätä narratiivia, että maa on itse syyllinen miehitetyksi tuloonsa.

– Sitten sallimme Putinin pyyhkiä pois Aleppon, ja sitten sallimme Putinin anastaa Krimin ja miehittää Donbasin hyvin heikoin vastareaktioin. Pala palalta me sallimme venäläisen fasismin kasvaa ja päädyimme nykyhetkeen, joka on täysi sota Euroopassa.

– Emmekä sallineet ainoastaan kaikkea tätä, vaan me sallimme myös venäläisen järjestelmän tunkeutua omiin eliitteihimme Euroopassa. Sallimme Venäjän rahallaan ja korruptiollaan itse asiassa sanella Saksan kaltaisen maan energiapolitiikan, rahoittaa äärioikeistoliikkeitä kautta koko maanosan, ja me sallimme hakkereiden Venäjältä hyökätä instituutioihimme: parlamentteihin ja vaalikampanjan järjestelmiin kuten Ranskassa 2017.

– Me myös sallimme heidän hyökätä Euroopan lääkevirastoon pandemian aikana, ilman voimakasta reaktiota. Heikkoutemme teki Putinista vahvan, ja sen on nyt muututtava.

Raphaël Glucksmann sanoo, että lähiajat ratkaisevat läntisen Euroopan kärkikaksikon lopullisen paikan historiassa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz ovat hänelle esimerkkejä poliittisesta johtajuudesta, joka oli isoista EU-maista kateissa väestön tukiessa voimalla Ukrainaa.
Raphaël Glucksmann sanoo, että lähiajat ratkaisevat läntisen Euroopan kärkikaksikon lopullisen paikan historiassa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz ovat hänelle esimerkkejä poliittisesta johtajuudesta, joka oli isoista EU-maista kateissa väestön tukiessa voimalla Ukrainaa.
Kuva: Mauri Ratilainen
Taidatte olla oikeassa paikassa Euroopan parlamentissa?

– Tullessani ajattelin, että Euroopassa tarvitaan henkinen vallankumous. Oli hirvittävän vaarallinen se välinpitämättömyyden ja naiiviuden aikakausi, kun uskottiin, että meillä on ikuisesti rauha eikä meillä ole enää vihollisia maailmassa. Halusin ihmisten ymmärtävän, että liberaalilla demokratialla ja EU:lla on hyvin vahvoja ja vannoutuneita vihollisia, jotka haluavat tuhoamme.

– Valiokunnassa olemme ensinnäkin määrittäneet diagnoosin: Keitä ovat toimijat, jotka tunkeutuvat järjestelmiimme. Kuinka he etenevät, ja miten voimme heitä vastustaa.

Putinin Venäjä tuntuu kiristävän Eurooppaa kaikella. Aseeksi kelpaa niin maailman ruokakriisi kuin nyt energiakriisi?

– Se on hybridisotaa ja Putinin koneisto käyttää kaikkia työkaluja. Kysymys kuuluu, miten eurooppalaisista tuli niin riippuvaisia. Kuinka se tapahtui? Poliittisten päätösten seurauksena.

– Saksassa, joka on johtava eurooppalainen demokratia, ihmiset päättivät tulla niin riippuvaisiksi Venäjän kaasusta. He eivät ainoastaan korvanneet kaasulla ydinvoimaansa, mikä on poliittisesti kiistelty kysymys, vaan he hylkäsivät ajatuksen nestemäisen kaasun LNG-terminaaleista, mikä teki heistä täysin riippuvaisia Venäjästä. He vieläpä antoivat Gazpromille oikeuden kontrolloida joitakin strategisia varastojaan. Saimme tietää niiden olleen tyhjinä sodan alkaessa, koska Gazprom oli johdonmukaisesti valmistellut sotaa tyhjentämällä niitä.

– Tällaisia olivat strategiset valinnat liittokansleri Gerhard Schröderistä valtiovarainministeriön huippujohtoon. Kaikki he päätyivät työskentelemään Gazpromille. Sitä kutsutaan eliitin ottamiseksi panttivangiksi ja se tapahtui Euroopan sydämessä – ilman kriisiä, skandaalia tai reaktiota yleisessä mielipiteessä ja mediassa.

Olette näköalapaikalla. Miksi niin kävi?

– Koska olemme korruptoituneita demokratioita. Korruptoituneita finanssimielessä.

Emme siis pelkästään typeriä, vaan korruptoituneita?

– Typeryys on osa henkistä korruptiota. Jotkut ovat korruptoituneita fyysisesti, kuten Gazpromille töihin menneet. Se on merkki korruptiosta. Toiset ovat korruptoituneita mentaalisesti: he eivät vain välittäneet. Mikään ei ollut kovin tärkeää, paitsi kauppa ja mukavuudet, halvin mahdollinen kaasu. Kansallinen turvallisuus ei ollut kovin tärkeää, koska ei nähty vihollisia. Ideologia oli vanhentunut termi, eikä enää nähty eroa poliittisten järjestelmien välillä. Vain bisneksellä oli väliä.

– Se ei ollut totuus. Se oli hirvittävää henkistä korruptiota läntisen Euroopan demokratioissa, ja se vaikutti siihen, missä nyt olemme.

– Ensimmäisinä kuukausina Ranskan väestössä oli hyvin suurta tukea Ukrainalle. Hintojen nousun ja energiaongelmien myötä on alettu empiä. Testi demokratiallemme on nyt. Siitä ei epäilystäkään, että ukrainalaiset tulevat taistelemaan ja näyttämään meille kunniallisuuden ja urhoollisuuden mallia. Iso kysymys onkin, olemmeko me johdonmukaisia ja tarpeeksi vahvoja tukeaksemme heitä pitkän aikaa. Vai annammeko periksi Venäjän energiakiristykselle ja omille sisäisille ongelmillemme?

– Suurin kysymys tämä on Länsi-Euroopalle, sillä tiedän, että eivät virolaiset anna periksi.

Raphael Glucksmannin mielestä kaikkien eurooppalaisten sosiaalidemokraattienkin pitäisi tehdä kuten Sanna Marin. Ihmisille voi sanoa: Me ajattelimme näin. Sitten me ymmärsimme tämän ja sen takia me tuemme tätä. Juuri niin haluan kaikkien tekevän.
Raphael Glucksmannin mielestä kaikkien eurooppalaisten sosiaalidemokraattienkin pitäisi tehdä kuten Sanna Marin. Ihmisille voi sanoa: Me ajattelimme näin. Sitten me ymmärsimme tämän ja sen takia me tuemme tätä. Juuri niin haluan kaikkien tekevän.
Kuva: Mauri Ratilainen
En usko, että suomalaisetkaan luopuvat tuesta Ukrainalle.

– Teillä on muistinne. On hyvin tärkeää, että suomalaisilla on se, koska läntisessä Euroopassa suomalaisia kuunnellaan. Valitettavasti Pariisi ja Berliini eivät kuuntele Vilnaa tai Tallinnaa.

Jopa Suomen pääministeri myönsi, että emme ole kuunnelleet ystäviämme Baltiassa.

– Siksi Sanna Marin onkin nyt niin tärkeä: koska hän ymmärsi. Hän teki saman virheen kuin kaikki Länsi-Euroopan johtajat ja se tekee hänestä ymmärretyn.

– Hän ei tule sanomaan, että katsokaa, olin oikeassa ja te väärässä. Hän kehottaa kaikkia ymmärtämään, että me epäonnistuimme ja että nyt meidän on yhdessä reagoitava uhkaan, jonka kohtaaminen meitä yhdistää.

– Olen vaikuttunut yhdestä asiasta Suomessa. Teillä oli yhteydenpitopolitiikka Putinin kanssa, kuten useimmilla mailla Euroopassa. Se oli tavallaan vedonlyönti siitä, että ehkä yhteyttä pitämällä teemme hänestä vähemmän aggressiivisen. Mutta samaan aikaan te olitte varovaisia ja valmistauduitte sen varalle, että veto menee pieleen.

– Berliinissä näin ei tehty. Siellä kaikki munat pantiin samaan koriin ja uhrattiin osa kansallisesta turvallisuudesta samalle uhkapelille.

Mitä siitä pitäisi oppia?

– Haluan eurooppalaisten ymmärtävän, ettei tämä ole moraalinen ristiretki. Ei tämä ole vain taistelua Ukrainan demokratian tai vapauden puolesta. Se on taistelua itsemme puolesta. Meidän intressimme, meidän kansallinen turvallisuutemme ja suvereniteettimme on vaarassa. Ukraina toki ansaitsee tukemme sinälläänkin, mutta jos emme tee tätä nyt, hinta tulee meidän maksettavaksemme myöhemmin ja se on paljon kovempi.

– Te suomalaiset olette hyvässä asemassa muotoilemaan tämän. Teillä on historiaa ja pitkä raja Venäjän kanssa, mutta myös teillä oli myötävaikutuspolitiikkanne. Heidän täytyy kuunnella teitä, koska olitte osa samaa.

– Minusta kaikkien pitäisi tehdä juuri kuten Marin. Ihmiset kyllä ymmärtävät, kun heille sanoo: "Me ajattelimme näin. Sitten me ymmärsimme tämän ja sen takia me tuemme tätä." Juuri niin haluan kaikkien tekevän.

Kuinka Länsi-Eurooppa pärjää testinsä kanssa?

– Länsi-Euroopan poliittinen johto jätti käyttämättä ratkaisevan hetken. Alussa Saksan, Ranskan, Espanjan tai Italian väestössä oli vahva Pro Ukraina -tunnelma – paljon vahvempi kuin eliiteillä. Ranskalaiset kannattivat ylivertaisesti sotilaallista tukea, asetoimituksia ja vahvempia sanktioita. Jopa 70–75 prosenttia oli tämän takana, mutta ei ollut poliittista luokkaa, joka olisi lujittanut tämän tuen. Ei ollut johtajuutta selittää kansalle, miksi ja kuinka me sen teemme ja miten kohtaamme seuraukset siitä yhdessä.

– Kun alun vahva tuki pilattiin, nyt olemme paljon jakautuneempia. Tämä on se hetki, kun saamme tietää Emmanuel Macronin ja Olaf Scholzin paikan historiassa. Jos he tässä epäonnistuvat, niin onnea vaan sen paikan löytämisessä.

– Sen sijasta, että toistelette, ettei tämä ole meidän sotamme, kertokaa, miksi tämä on meidän taistelumme. Emme ehkä ole sodassa, mutta me taistelemme, eikä se tapahdu yksin Ukrainan vuoksi vaan meidän itsemme vuoksi.

– Toiseksi heidän on edistettävä reiluuden ja oikeudenmukaisuuden linjaa. On tärkeää, että ensimmäisinä maksamaan joutuvat hyötyneet, kuten iso ranskalainen öljy-yhtiö Total, joka teki historiansa suurimpia voittoja invaasion alettua. Sellaisten tahojen pitää maksaa, eikä köyhien autoaan tankkaavien ihmisten. Se on ratkaisevan tärkeää.

Raphaël Glucksmann sanoo, että olemme juuri muuttaneet kaikki oppimme taloudenpidosta pandemian takia. Jopa liberaalit ovat sopeutuneet julkiseen kulutukseen. Saksalaiset on vakuutettu takaamaan köyhien Euroopan maiden velkoja. Jos voimme tehdä sen virukselle, miksi emme voisi tehdä samaa rauhan ja vapauden puolustamiseksi, Putinin aggression estämiseksi Euroopassa?
Raphaël Glucksmann sanoo, että olemme juuri muuttaneet kaikki oppimme taloudenpidosta pandemian takia. Jopa liberaalit ovat sopeutuneet julkiseen kulutukseen. Saksalaiset on vakuutettu takaamaan köyhien Euroopan maiden velkoja. Jos voimme tehdä sen virukselle, miksi emme voisi tehdä samaa rauhan ja vapauden puolustamiseksi, Putinin aggression estämiseksi Euroopassa?
Kuva: Mauri Ratilainen
Kuka

Raphaël Glucksmann

Ranskalainen journalisti, dokumentaristi ja poliitikko. Euroopan parlamentissa 2019–.

Johtaa sosiaalidemokraattien alulle panemaa EU-parlamentin komiteaa, jonka tehtävänä on paljastaa ja torjua ulkopuolisia sekaantumisyrityksiä demokratiaan EU:ssa. Komiteassa on aiemmin ollut suomalaisjäsen, vihreiden Heidi Hautala.

Syntyi vuonna 1979. Isä oli tunnettu vasemmistotaustainen filosofi André Glucksmann, josta kehittyi äänekäs Neuvostoliiton kriitikko ja ihmisoikeuspuolustaja.

Lainaus: "Kun joku taivastelee, miten EU-poliitikot saattoivat lähteä Venäjän energiajättien palkkalistoille, kysyn aina: Kuinka moni teistä nyt työskentelee Kiinalle, esimerkiksi Huaweissa?"