Kesä on tuonut hälyttäviä uutisia Tornion-Muonionjoen eli Väylän tilanteesta, kun sinne lisääntymään nousseiden lohien määrä on jälleen jäämässä selvästi alle 44 000 tavoitteesta. Biologien mielestä syynä ovat Itämeressä tapahtuneet muutokset, jotka vaikeuttavat smolttien selviytymistä merivaelluksestaan. Ilmastonmuutoksellakin lienee osuutensa asiaan, mutta maa- ja metsätalouden sekä lohen ylikalastuksen merkitystä ei monikaan päättäjä halua ääneen lausua. Ja tokkopa Lappiin suunnitellut kaivoshankkeet jokien kautta mereen päätyvine päästöineen ainakaan parantaisivat tilannetta.
Suomen suurin ihmisen aiheuttama sukupuutto saatiin aikaan vuonna 1948 Kemijoen sulkeneen silloisen Pohjolan Voima Oy:n Isohaaran voimalaitoksen myötä, joka aiheutti lohikannan nopean tuhoutumisen. Myös Ii- ja Oulujoet valjastettiin alajuoksulta käsin tunnetuin seurauksin. Patoamisen kultakausista lähtien lisäksi meripyynti tehostui ja kohdentui enenevissä määrin Väylän tuottamiin lohiin, mikä edesauttoi sitä, että senkin vaelluskalakannat olivat kuilun partaalla.
Vuonna 1996 Tornion-Muonionjoen lohen tilanne korjaantui merkittävästi, kun kalastusta merellä leikattiin tuntuvasti. Sen jälkeen pyyntiä on tasaisesti lisätty. Erityisen surullista on vuodesta 2017 käytössä ollut varhennettu kalastus, joka kohdistuu populaation kannalta tärkeisiin suuriin yksilöihin. Eikä nykyinenkään hallitus ole suostunut uusiin rajoituksiin (kiintiöillä kikkailua ei lasketa), vaan salli ”tieteellisen” kalastuksen, jonka nojalla Suomi röyhkeästi jatkaa meripyyntiä. Toisaalta on masentavaa, että kovin harva paikallinen, mökkiläinen tai turisti vaikuttaa kykenevän tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaansa tai siirtymään edes valikoivaan kalastukseen, jossa pyritään käyttämään ravinnoksi vain pienempiä yksilöitä.
Valitettavan monelle kalalla ei ole mitään itseisarvoa. Näyttää siltä, että liian moni poliitikko hahmottaa ihmisen yhä luomakunnan kruunuksi, jolla on velvollisuutena käyttää hyväkseen kaikkia luonnonvaroja. Luken suosittelemaan malttiin tai henkilökohtaisiin valintoihin ei tule nojata, vaan tällä menolla ennustan Väylälle uusia rajoituksia, jotka olen valmis hyväksymään, jos muita konsteja ei kerta kaikkiaan löydy. Muuten edessä siintää Tenon kohtalo. Se olisi hämmentävää, sillä ainoa varma tapa saada jokeen nopeasti lisää kutijoita olisi juuri meripyynnin rajoittaminen, josta olisi heti lähdettävä liikkeelle. Tosin en voi kokonaan kiistää vapaa-ajankalastuksenkaan merkitystä. Ideaa olisikin avata kaikki kalastus vasta, kuin riittävä määrä lohia olisi noussut Luken Kattilakoskella ylläpitämän laskurin ohitse. Eikä lisävalvonnastakaan haittaa olisi.
Muuten olen sitä mieltä, että Kemijokeen on viivyttelemättä tehtävä kunnolliset kalatiet.