On hillat, mustikat ja puolukat poimittu. Kiitokset lausuttu, kun pakastimeen ei mahdu enää yhtäkään pussia tai purnukkaa. On rouskuja, haperoita ja tatteja löydetty. On seikkailtu, uitu ja sääskiä syötetty.
Joutsenet ovat laulaneet meille hei hei ja näkemiin. Päivä päivältä harventuva auringonpaiste on heltynyt lempeäksi ja pehmeäksi. Kellastuneet koivunlehdet alkavat ilta-auringossa loistaa kultaa. Tuuli huokaisee kuin panisi levolle ja kultahiput ropisevat maahan unelmoimaan uudesta elämästä, joka kerran taas koittaa.
Eikä niitä pelota ollenkaan. Ne luottavat järjestykseen, joka maailmankaikkeudessa vallitsee. Ne syntyvät siitä ja kuolevat siihen. Ne putoavat niin varjoon kuin valoon ja tekevät tärkeän tehtävänsä tietäen aikansa ja paikkansa.
Vielä jossain lintuja laulaa ja touhuaa jotain. Nekin näkevät, kuinka ilta hämärtyy tällä hetkellä täydelliseen aikaan ja aamu sarastaa juuri silloin kun itsekin tahtoo herätä. Nekin näkevät kultaisen lehtisateen. Nekin tuntevat tuulen huokauksen. Pysykää lämpimänä ja elossa pikkulinnut. Mekin yritämme.
Silloin tällöin kaatuu puu, pari tai muutama. Me pilkomme, kannamme, halomme ja asetamme kuivumaan. Takkaa lämmittäessä muistan, kuinka tämäkin pala puuta oli joskus kymmeniä vuosia elävä olento, ja nyt se elämällään lämmittää meitä.
Luoja antaa kasvun ja ihminen kerää. Metsän marjatkin vain ovat siellä täydelliseen aikaan. Me menemme ja poimimme. Mitäköhän ne hyötyvät meistä? Jotenkin on meidänkin pidettävä huolta tästä kodista, joka päivä, kuin välittäisimme, kuin rakastaisimme elämää.
Kiitollisuus ja syyllisyys majailevat sydämessäni yhteen ommeltuina kuin vanhat ystävykset. ”Ah, kuinka ihanaa, mutta miten minä voisin olla oikeasti hyödyksi? Mitä minulla olisi annettavaa vastineeksi?” Lohduta minua kiitollisuus, että muistan iloita. Paljasta minulle syyllisyys, kuinka voisin toimia oikein.
Lämmittäkää minua, kesän muistot. Ravitkaa minua, kesän hedelmät. Antakaa minulle rauhaa, syksyn sateet. Muistuttakaa minua huokaisemaan, syksyn tuulet. Tapahtukoon kaikki työ, jonka on määrä tapahtua. Oikealla ajallaan, oikealla paikallaan. Olkoon minulla korvat kuulla, kun kaikki hiljenee ja itse hiljaisuuskin syvenee.