Haaveilin lapsena, että minusta tulee isona joko susi tai intiaani. Ensimmäinen haave oli ilmiselvistä syistä mahdoton ja toinen kaiken lisäksi poliittisesti epäkorrekti.
Päätin ryhtyä opettajaksi, mutta tekemäni sijaisuudet yläkoulussa saivat moiset harhakuvitelmat haihtumaan nopeasti.
Jotenkin minusta tuli toimittaja.
Helsingin Sanomat julkaisi maanantaina eri tutkintoja suorittaneiden keskiansioita käsitelleen jutun.
Sen perusteella olisi kannattanut opiskella lääketiedettä, sotatieteitä tai ryhtyä insinööriksi, koska näitä aloja opiskelleiden ansiotulot ovat suurimmat.
Pienimmät ansiotulot on kaltaisillani filosofian maistereilla. Suomen kieltä pääaineenaan lukenutta ei tosin löydy edes pienituloisimpien joukosta.
Jutussa haastatellun tutkijan mukaan korkeakoulujen aloituspaikkoja ei pitäisi lisätä aloille, joissa "tuotto on epävarma".
Se kuulostaa järkevältä, mutta kylmältä. Tämän logiikan mukaan koulutuspaikkoja pitäisi lisätä lääketieteeseen.
Toisaalta pieni valmistuvien määrä on tae paremmille palkoille. Laskisivatko lääkärien ansiotulot, jos putkesta tupsahtelisikin enemmän valkotakkisia?
Raha on tärkeää, mutta työ on paljon muutakin kuin ansiotulo.
Vietämme töissä suuren osan ajastamme ja elämästämme. Siksi alan täytyy olla edes jollakin tavalla mieluinen.
Jos ei ole, se kyllä näkyy ja tuntuu. Eipä sillä, leipääntyminen kuuluu aina silloin tällöin asiaan. Mutta jos se on vallitseva olo töissä, jotakin on vialla.
Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä valita toisin. Aikuisenakin voi vaihtaa työpaikkaa ja alaa, jos jokin muu houkuttelee enemmän. Suurimmat esteet muutokselle löytyvät yleensä omasta mielestä.
Mistä voi tietää, mitä missäkin ammatissa on luvassa?
Ei juuri mistään. Ehkä juuri tästä syystä ammatillinen koulutus ei houkuttele nuoria.
Lääkäreitä, pelastajia ja jopa toimittajia näkee mediassa, mutta esimerkiksi elintarvikealan perustutkinnon suorittanutta harvemmin.
Mistä nuori voisi tietää, miten hienoa on olla koneistaja tai kondiittori, jos ei yhtään kyseisen alan tekijää tunne?
Rovaniemeläisiä nuoria houkutellaan ammatilliselle alalle järjestämällä tutustumismatkoja erilaisille työpaikoille. Idea on hyvä ja saattaa olla monen nuoren elämässä käänteentekevä kokemus.
Lapin Kansassa (6.5.) haastateltujen nuorten mukaan työssä tärkeää on se, että saa toteuttaa itseään. Palkan lisäksi nuoret arvostavat hyviä työoloja ja töiden riittävyyttä.
Vaatimukset kuulostavat kohtuullisilta, oli kyse nuorista tai aikuisista.