Olemme sisukkaita, rehellisiä ja ahkeria ihmisiä, mutta vaatimattomia. Tällaisen kuvan perin vanhemmilta ihmisiltä, ja samaa henkistä selkärankaa meihin 80-luvun lapsiin valettiin koulussa.
Kyse ei ollut korulauseista, vaan kansallisen identiteetin peruspilareista.
Esimerkiksi EVA:n arvotutkimukset kertovat, että suomalaiset ovat sukupolvien ajan todella pitäneet itseään muita parempina tiettyjen ominaisuuksien puolesta.
Historialliset olosuhteet voivat selittää arvoja kansallisen omakuvan taustalla.
Suomi oli pitkään takapajula, jonka ankarissa oloissa pärjäsi vain omalla työllä. Väestö asui muuta Eurooppaa pitempään maalla. Kun pikkukylissä kaikki tunsivat toisensa, menetti epärehelliseksi huomattu henkilö nopeasti sosiaalisen pääomansa.
Kävin ala-asteen tänä syksynä 150 vuotta täyttävällä Pölhön ala-asteella Keminmaassa. Muistan opettajan kehuneen suomalaisia rauhallisiksi. Opettaja vertasi, että esimerkiksi Välimeren maissa väki puhuu kovalla äänellä ja tööttäilee autoillaan liikenteessä.
Mutta onko suomalaisten identiteetti enää ajan tasalla? Kuinka moni pitää itseään tai lähimmäisiään yhä sisupusseina, jotka eivät lannistu vastoinkäymisistä?
Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro kirjoitti hiljattain Helsingin Sanomissa, että helsinkiläisnuoret olivat vähiten sisukkaita, kun OECD vertaili asiaa kymmenessä kaupungissa eri puolilla maailmaa.
Sisumme voi kyseenalaistaa muillakin mittareilla. Jos sisu tarkoittaa tahdonvoimaa, aloitekykyä ja halua yrittää kovassakin paikassa, vastakohtana voi pitää lamauttavia mielenterveysongelmia. Niistä kärsii jo joka neljäs nuori, ja mielenterveysongelmat ovat olleet jo vuosia suurin syy sairauspoissaoloihin
Entä ahkeruus, vieläkö se yhdistää meitä?
Eräs tuttava valitteli hiljattain, että hänen aikuinen lapsensa pelailee mieluummin kotona kuin hakeutuu töihin, koska yhteiskunta mahdollistaa moisen. Ilmiö on tuttu myös omasta elämänpiiristäni.
Vanhoissa kuvissa vappumarsseilla kannetaan kylttejä, joissa vaaditaan rahan sijaan työtä. Nykyään ei ole enää häpeä elää toisten maksamaa elämää.
Rehellisiä kai sentään vielä olemme. Valittujen Palojen klassisessa lompakkotestissä pari viikkoa sitten helsinkiläiset palauttivat kahdestatoista maahan "pudotetusta" lompakosta yksitoista, mikä oli selvästi paras tulos 16 maan testissä.
Itsekin palautin kesällä tien poskesta löytämäni lompakon. Löytöpalkkiota ei tarjottu, vaikka lompakossa oli papereiden lisäksi 50 euron seteli. Suomalaiset pitävät itseään lainkuuliaisina, mutta löytötavara-asetus ei näytä olevan enää tuttu pykälä.
Suomalaisten rauhallisuudesta, sivistyksestä ja kyvystä myötäelämiseen voi jokainen tehdä omat päätelmänsä vaikkapa ihmisten some-käytöksen perusteella.