Teoksessa Jäät lähtevät Kiiminkijoesta napit ovat kerääntyneet kuin jäälautoiksi joenmutkaan.
Kuva: Pekka Peura
Nappi – vaatimaton, väritönkin, paripuoli. Jotain, jolle ei nähdä merkitystä.
Eläkkeellä olevalle arkkitehdille Britta Passojalle yksittäinen nappikin, arkinen hyötyesine, voi olla kiinnostava.
Napit ovatkin saaneet uuden elämän, toisenlaisen arvon osana hänen tilkkutaidettaan.
Muistojakin ne välittävät: esimerkiksi muutamat Jäät lähtevät Kiiminkijoesta -teoksen napeista ovat peräisin Passojan äidin nappipurkista.
