Tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakosen julkaisema ensimmäinen vuosikertomus kertoo havainnollisesti sen, että äärimmäisen salattua on tiedustelun lisäksi sen valvonta.
Takana on reilu vuosi siitä, kun tiedustelulait tulivat voimaan.
Sen jälkeen suojelupoliisi (Supo) ja Puolustusvoimat ovat saaneet Suomen lain antamin valtuuksin tiedustella melko vapaasti, jopa muiden maiden lakeja tai ihmisten perusoikeuksia rikkoen. Joihinkin tiedustelumenetelmiin tarvitaan käräjäoikeuden lupa Suomessa.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu Hakosen tehtävänä on valvoa tiedustelun laillisuutta ja ihmisoikeuksien mahdollisimman hyvää toteutumista tiedustelutoiminnassa. Tämä viittaa ennen kaikkea tiedustelun kohteen ihmisoikeuksiin.
Valvojaa tarvitaan, koska kohde harvoin tietää, että häntä tiedustellaan, ainakin jos tiedustelijat osaavat asiansa.
Vuosikertomuksen perusteella Hakonen voi kertoa tehtävistään vain hyvin yleisellä tasolla, lähinnä teknisiä ja lainopillisia yksityiskohtia tiedustelutavoista sekä omasta roolistaan.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu kertoo tehneensä ensimmäisenä vajaana valvontavuonna 50 valvontakäyntiä, joiden yhteydessä hän tarkasti viranomaisten tekemät tiedustelun suojaamista koskevat päätökset. Näiden päätösten lukumäärä on salainen.
Lisäksi Hakonen osallistui yhtä lukuun ottamatta Helsingin käräjäoikeuden tiedustelumenetelmiä koskeneisiin istuntoihin. Käräjäoikeus antaa luvan tiedustelumenetelmän käyttöön. Istuntojen ja myönnettyjen lupien määrä on salainen.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu Hakonen sai vuoden 2019 aikana 11 tutkimispyyntöä henkilöiltä, jotka epäilevät heihin kohdistuneen tiedustelua. Nämäkin tapaukset ovat salaisia.
Hakosen mukaan vuonna 2019 ei ilmennyt tiedustelun väärinkäyttöä, joka olisi johtanut seuraamuksiin tiedusteluviranomaisille.
– Valtuutetun keskeisin yhteiskunnallinen tehtävä on varmistaa, että siviili- ja sotilastiedustelua kohdistetaan ainoastaan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan, kuten vieraan valtion sotilaalliseen toimintaan, vieraan valtion tiedustelutoimintaan tai terrorismiin, Hakonen toteaa.
Kansalaisten on vuosikertomuksen perusteella mahdoton tietää, mitä on tiedusteltu ja miksi.
Eduskunnassa tiedustelua valvoo lisäksi parlamentaarinen tiedusteluvalvontavaliokunta, jonka puheenjohtaja on Mika Kari (sd.). Valiokunta tekee yhteistyötä tiedusteluvalvontavaltuutetun kanssa ja käsittelee hänen havaintonsa.
Karin mukaan yhteistyö Hakosen kanssa on ollut säännöllistä ja sujunut hyvin. Valiokunta voi halutessaan antaa Hakoselle toimeksiannon.
– Hän on keskeisin valiokunnan kumppani, sanoo Kari.
Valiokunnan on tarkoitus arvioida vuosikertomus vasta syyskauden alussa, sillä koronavirus on vaikeuttanut valiokunnan kokoontumista, mikä ei turvallisuussyistä onnistu etäyhteyksin.
Myös tiedusteluvalvontavaliokunta on varovainen puhumaan sisällöistä.
Ulkomaantiedustelusta päättävät siviilitiedustelussa Supon päällikkö Antti Pelttari ja sotilastiedustelussa pääesikunnan tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Pekka Toveri.
Tiedusteluviranomaisilla on oikeus valehdella ja harhauttaa sekä väärentää asiakirjoja ja rekisterimerkintöjä tiedustelun salaamiseksi.
Avoimuuden vaatimuksessa pallo on heitettävä Supon ja Puolustusvoimien suuntaan. Niiden tulisi itse perustella tiedustelutyönsä merkityksellisyys yksityiskohtaisemmin kuin tiedusteluvalvontavaltuutetulla on mahdollisuus.
Supo on laajentanut viestintäasiantuntijoidensa määrää, joten tiedustelun kansantajuiseen avaamiseen olisi työvoimaa.