Tämänhetkinen julkinen keskustelu viittaa siihen, että rasismi on juurtunut syvälle ihmisen mieleen. Tähän kokemukseen vaikuttavat ihmisen oma ymmärrys historian kulusta ja yhteiskunnan rakenteista.
Paikallisesti ihmisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan vaihtelevat riippuen siitä, asuuko isossa kaupungissa etelässä vai pienellä paikkakunnalla vaikkapa pohjoisessa.
Tutkimuksen mukaan ihmisen lähtömaa ja sen taloudellinen asema vaikuttavat koettuun rasismiin. Esimerkiksi eräs maahanmuuttaja sanoi, että jos joku on kotoisin Kiinasta tai Intiasta, hän saa paremmin hyviä palveluita, kuin jos on kotoisin Bangladeshista tai Pakistanista.
Ihmisen koulutustausta on kytköksissä koettuun syrjintään. Jos joku on korkeammin koulutettu kuin toinen, hän saa parempia palveluita. Jos muusta maasta muuttaneen näkemykset eroavat länsimaisesta näkökulmasta, se voi johtaa rasismin kokemuksiin.
Jos ihmisen uskonnollinen tausta on muu kuin valtaväestöllä, esimerkiksi jos on muslimi ja varsinkin huiviin pukeutunut musliminainen, rasismikokemuksia on enemmän kuin heillä, joilla uskonnollinen tausta vastaa valtaväestöä.
Kulttuuriset tavat voivat johtaa rasismin kokemiseen. Jos ihmisen kulttuuritausta ja sen harjoittaminen poikkeaa valtavirtaan kuuluvien perinteisestä kulttuurista, ihmiset tuntevat tulevansa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi.
On myös niin, että ihmiset luottavat helpommin heihin, jotka ovat lähempänä omaa kulttuuria, kuin heihin, jotka ovat kulttuurisesti etäällä.
Kun puhutaan arvoista, on hyvä puhua myös siitä, että maahanmuuttajat kokevat rasismia myös toisilta maahanmuuttajilta.
Ihmiset eivät usein tunnista rasismia itsessään. Moni ei koe, että hänen käyttämänsä sanat tai teot olisivat rasistisia. Kun elämässä asiat eivät tunnu sujuvan sutjakkaasti, on henkilökohtaisia kamppailuja tai omaa elämää uhkaavat taloudelliset tai sosiokulttuurilliset haasteet, syntipukki yritetään löytää jostain muualta.
Tämän hetken poliittinen kulttuuri osoittaa myös, että maahanmuuttajat ovat tavalla tai toisella syntipukkeja. Heitä on ryhmänä helppo syyttää. Heillä on erilainen kulttuuritausta ja outoja näkemyksiä, ja he tuntuvat kaukaisilta.
Yhteiskunnalla on velvollisuus torjua yksilöiden ja väestöryhmien vähättelyä ja syrjintää sekä rasismia, mutta ihmisten asenteiden muuttaminen ei ole helppo juttu. Asenteet voivat olla juurtuneita syvälle.
Tutkimuksen mukaan on kaksi tapaa reagoida.
Joko on olemassa yhteiskunta, jossa valtaväestö ei edes halua myöntää, että rasismia on olemassa. Tämä on jo sinällään rasismia, joka kumpuaa siitä, että alennetaan toisen yksilön tai ihmisryhmän luonnolliset tunteet.
Toinen lähestymistapa on filosofinen. Monien filosofien mukaan rasismikeskustelu viittaa ongelmatilanteisiin. Jotkut yhteiskunnat haluaisivat välttää puhumista ikävistä asioista, kuten rasismista. Tällainen ajattelu ei ole tervettä.
Nationalistinen ajattelutapa käsittelee, suhtautuu tai puuttuu rasismiin niin, että sitä pidetään sopimattomana. Rasismi nähdään uhkana kansallisten arvojen säilyttämiselle. Tällainen ajattelu oikeuttaa luonnollisena tapana suojella omaa rodullista todellisuutta.
Tällaista nationalistista ajattelua on niin suomalaisilla kuin monilla maahanmuuttajillakin. Totta on myös se, että sosiaalista realismia on jokaisen etnisen ryhmän keskuudessa.
Monen politiikan tutkijan mukaan moraalikasvatus ei auta paljonkaan tilanteessa, jossa kyse on sosiaalisesta realismista ja yhteiskunnan syvälle juurtuneista tunteista. Sen sijaan rakenteellinen muutos on ensisijaisen tärkeää.
Tätä olen kuullut niin maahanmuuttajilta kuin suomalaisilta: tiukat toimenpiteet rasismin torjumiselle ovat tärkeitä.
Teoreettinen keskustelu viittaa siihen, että rajoituksista huolimatta yhteiskunnalla on vastuu lisätä vuorovaikutusta.
Suomessa tarvitaan maahanmuuttajia, etenkin työperäisiä maahanmuuttajia, entistä enemmän. Juuri siksi on hyvä edistää sekä subjektiivisten että objektiivisten rakenteiden välisten suhteiden paranemista.
Tämä vaatii tervettä poliittista keskustelukulttuuria, aitoa toisen ihmisen kuuntelemista sekä mielipiteiden analysointia rasismin kontekstissa. Kaikissa tilanteissa ei välttämättä ole kysymys rasismista. Voi hyvinkin olla, että rasismin uhriksi joutunut on ymmärtänyt väärin.
Tutkijana näkökantani viittaa siihen, että moraalikasvatus on laaja asia. Se ei ehkä ole tähän hetkeen ratkaisu, kun kansa on jakautunut niin voimakkaasti kahtia (LK 26.7.). Tässä vaiheessa on hyvä haastaa kaikkia avoimeen keskusteluun ja löytämään vastauksia siihen, onko itse ideologioissa eroavaisuuksia.
Meidät haastetaan nyt oppimaan, miten rasistisiin konteksteihin liittyvät mielipide-erot tulisi ottaa keskusteluun poliittisella tasolla. Miten tunnustetaan, että rasismia on olemassa, ja miten mitataan sitä, onko joku vastustanut rasismia tarpeeksi paljon.
Ehkä on myös hyvää keskustelua pohtia, onko rasismia edes olemassa.
Kirjoittaja on maahanmuuttososiologian dosentti.