Yksikään lintukevät ei ole kopio aiemmista – mielenkiintoisia ja välillä hyvinkin yllättäviä piirteitä löytyy jokaisesta keväästä. Talven ja alkukevään mittaan monet Xenuksen maastokonkarit kiinnittivät huomiota hangilla risteileviin myyränjälkiin; niitä oli monin paikoin varsin runsaasti.
Tämä antoi aihetta odottaa melko vilkasta loppukevään ja kesän myyräsesonkia, jolla olisi vetovoimainen vaikutus siimahäntiä pyydystävien haukkojen ja pöllöjen pesintään. Kun olen viime viikkoina lintuhavaintojärjestelmä Tiiran antia tutkaillut, on Xenuksen haukka- ja pöllöhavaintojen lista näyttänyt venyvän päivä päivältä pidemmäksi.
Viitteitä hyvästä pöllövuodesta saatiin jo joulukuussa, kun helmipöllö intoutui puputtelemaan Tornion suunnalla; lopulta Meri-Lapista kertyi ennen kevään lämpövirtauksia reilut 80 helmipöllöhavaintoa.
Helmipöllön vilkasta ääntelyä pidetään yhtenä pesintäintensiteetin indikaattorina. Toki joskus on käynyt niin, että myyräkanta romahtaa kesken pesintäkauden, jolloin helmerille on koittanut ankeat ajat. Toivottavasti niin ei käy tänä vuonna – pikku siimahäntien häviäminen ajaisi myös useimmat muut pöllöt ja monet haukatkin ahtaalle.
Pöllöjen lajigalleriassa myyrät ja hiiret ovat keskeistä ravintoa myös suopöllölle ja sarvipöllölle, jotka ovat pohjoisen pöllöistä ainoat täysiveriset muuttolinnut. Kevään ensimmäinen suopöllö lenteli 10.4. ja ensimmäinen sarvipöllö kirjattiin 24.4. Molemmat ensihavainnot tehtiin Torniossa.
Pohjoisen suopöllö ei jää talveksi Etelä-Suomeen, vaan menee Länsi- ja Etelä-Eurooppaan - hurjimmat jopa Pohjois-Afrikkaan asti. Pääosa sarvipöllöistä ja koko pohjoisen sarvipöllökanta lepattaa talviajaksi Länsi-Eurooppaan. Meri-Lapin sarvipöllökanta on pieni; esimerkiksi viime kesänä löytyi vain yksi poikue Yli-Raumolta.
Suopöllön viimevuotinen pesämäärä näytti puhdasta nollaa. Runsaina myyrävuosina Meri-Lapista löytyi Juha Ylimaunun mukaan pelkästään Tornion Raumonjärven-Heinijänkän alueelta 1978 kahdeksan reviiriä 16 neliökilometrin alalta.
Kemin-Tornion alueen linnut -teoksen mukaan Meri-Lapissa pesivien suopöllöjen määrä voi kohota 300 pariin. Linnut vuosikirja 2024:n mukaan suopöllön keskikanta on maassamme 5000 paria. Sarvipöllöjä Suomessa on maksimissaankin vain puolet suopöllön parimäärästä.
Ympäri vuoden Meri-Lapissa asustava tai ajoittain nälkävaelluksia tekevä lapinpöllö on täysin myyristä ravintonsa saava jättipöllö. Sen kanta näyttäisi nyt olevan alamaissa, sillä alueeltamme tuli talven mittaan vain kaksi havaintoa, toinen Tervolasta ja toinen Keminmaasta. Pöllöjen keskisarjaan lukeutuva hiiripöllö elää pikkujyrsijöillä, kuten lajin nimikin sanoo. Haukkamaisesta hiiripöllöstä on kevätkuukausien aikana tehty vain kolme havaintoa – kaikki Torniosta.
Haukkalajiston virtaviivaisista edustajista selvimpiä myyränpurijoita ovat hiirihaukka, tuulihaukka, piekana, sinisuohaukka, ruskosuohaukka ja arosuohaukka. Luettelon kaikki lajit ovat jo ensimmäisten saapujien ja pääjoukkojenkin osalta kotiutuneet Meri-Lappiin.
Hiirihaukka saapui jo 28.3. Laji ilmaantuu harvoin jo maaliskuussa; päämuutto on tavallisesti huhtikuun puolivälin jälkeen. Hiirihaukan jyrkkä taantuminen näkyy muuttotilastossa. Tänä keväänä seudullamme on nähty vain kymmenkunta yksilöä, mutta parhaana vuonna 70-luvulla saatiin muuttajamääräksi komeat 114 myyränsyöjää. Hiirihaukka katsottiin 15 vuoden takaisessa uhanalaisuustarkastelussa vaarantuneeksi.
Takavuosien murheenkryyni, tuulihaukka, yllätti ennätysvarhaisella saapumisellaan tänä keväänä 21.3. Torniossa tuolloin havaittu yksilö paransi saapumisennätystään yhdellä päivällä. 18.4. mennessä lajista oli tehty jo parikymmentä havaintoa. Tuulihaukka selvisi hyvin 60- ja 70-lukujen ympäristömyrkyistä ja kuuluu nyt haukkarintamamme yleisimpiin. Xenus on avittanut lajin pesintää tehokkain pöntötyksin.
Sinisuohaukan elinvoima on jyrsijärunsaudesta kiinni. Laji kotiutui mieluisille pyyntimailleen Tornioon 10.4. Siitä tuli vajaan kahden viikon aikana yli 10 havaintoa. Sen lähisukulainen ruskosuohaukka syöttää enimmäkseen pikkujyrsijöitä poikasilleen, jos niitä vain on tarjolla. Linnunpoikasetkin käyvät poikasten ravinnoksi. Toistaiseksi havaintoja on tullut vain kaksi, molemmat Torniosta huhtikuun puolivälistä. Vähiin huvennut laji pesi alueellamme vielä 2000-luvun alussa 10-15 parin voimalla. Pesiä löytyi viime vuonna enää yksi.
Lintuharrastajien iloksi kevättarkkailu on tuonut huhtikuulta jo neljä arosuohaukkahavaintoa. Laji oli melkoinen sensaatio 30 vuotta sitten näyttäytyessään ensimmäistä kertaa Meri-Lapissa. Idästä maahamme levittäytynyt haukka muistuttaa suuresti sinisuohaukkaa. Ensihavaintopaikkana oli Raumonjärven peltoalue, jolla haukkatulokas on sittemmin kymmeniä kertoja nähty; se on vieraillut myös Kemissä, Simossa ja Tervolassa. Viime keväänä tämä vaalea myyränsurma nähtiin Meri-Lapissa neljä kertaa. Yksi kesähavaintokin saatiin Simosta. Tänä keväänä ensimmäinen yksilö ilmaantui Raumonjärvelle 17.4.
Kevään mielenkiintoisiin havaintoihin kuuluvat myös 17.4. Raumonjärvellä havaittu harmaahaikara, 21.4. Suensaaresta yhytetty jalohaikara, 7.4. ja Oraskerissa 7.4. nähty muuttohaukka. Sieltä saatiin havaintolistalle myös lähestyvän kesän sanansaattaja, haarapääsky,viikkoa myöhemmin eli 15.4. Saapumisennätyksestään pääsky jäi tasan viikon. Pihojen tuttu pönttölintu, kirjosieppo, saatiin samalle päivälle viserrellessään Tornion Kirkonmäellä. Kemin spesiaalilaji, nokkavarpunen, ilmaantui Nälliin jo 5.4, ja siellä havaittiin 27.3. Meri-Lapissa harvoin nähty kangaskiuru.