Selatessani vastikään kuvapalvelu Pinterestin etusivua ja tallentaessani kiinnostavia asuideoita, aloin pohtia, kuinka paljon olenkaan vain hallitsevien trendien vietävissä muodin saralla. Onko minulla lainkaan omaa mielipidettä vai riippuuko se vain ympärillä vallitsevasta aikakaudesta? Vuonna 2020 olisin ollut kauhistunut nykyisin tallentamistani ideoista. Tällä hetkellä taas koen hienoista myötähäpeää vuoden 2020 asuvalinnoistani. En usko että mielipiteeni on muuttunut radikaalisti vain siksi, että olen nyt neljä vuotta vanhempi.
Trendit muuttuvat jatkuvasti. Kun vertaa 70- ja 80-luvun farkkuja esimerkiksi 2000-luvun alun farkkuihin, voisi niiden todeta olevan kuin yö ja päivä. 70-luvun trumpettilahkeet ja 80-luvun korkeat vyötäröt olivat 2000-luvulle tultaessa kaikonneet ja vaihtuneet matalampaakin matalampivyötäröisiin farkkuihin. Nykyisin 2000-luvun tyyli vaikuttaa olevan taas enemmän muotia kuin aikoihin. Eikä siinä ole minulla valittamista. Ainakaan vielä. Kenties viiden vuoden päästä taas on.
Olen pohtinut, että onko kuitenkaan huono asia, että on trendien vietävissä sitä mukaa, kun muoti muuttuu. Ehkä siinä juuri piilee muodin hauskuus. Se on muovautuvaa, persoonallista ja eläytyvää. Jospa se vain sattuu olemaan muodin luonne. Turha siitä silloin on potea myötähäpeää. Mielestäni olisi hienoa osata myös arvostaa sitä ja ottaa ilo irti sen moninaisuudesta. On kiehtovaa huomata miten trendit muuttuvat ja miten eri tyylit kiertävät, tulevat ja menevät.
Kaikesta hauskuudesta huolimatta on tietenkin tärkeää muistaa muodin eettisyys. Mikrotrendit, jotka menevät pois muodista yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin, ovat sosiaalisen median ansiosta nykyisin erittäin yleisiä. Niiden painoarvo muodin historiassa on kuitenkin varsin mitätön. Mikrotrendit ruokkivat halpoja pika- ja ultrapikamuotiketjuja, joiden eettisyys voi olla erittäin kyseenalaista. Eettisyyden nimissä ei todellakaan kannata hypätä mukaan jokaiseen trendiin tai mikrotrendiin, vaikka kuinka haluaisikin ilakoida muodin vaihtuvista suuntauksista. Voisiko tarpeettoman myötähäpeän tunteen jättää kuitenkin omaan arvoonsa ja nauttia vapaammin siitä mistä milloinkin inspiroituu.