Samalle suolle ei mennä hillaan, eikä toisen mättäälle mustikkaan. Sorsan pyynnissä passipaikasta ei ole tarpeen tuijotella toisen pyyntimiehen aseen piippuun. Yhtä hyvin voi lampsia seuraavalle vesistölle. Näädän perässä hiihdetään omia latuja, upotti hanki nivusiin saakka tai ei.
Näiden omaa tilaa kunnioittavien periaatteiden vastapainoksi on myös hetkiä, jolloin kulkupelistä riippumatta muille kulkijoille nostetaan kättä ja kairoja kulkiessa vastaantulevalta tiedustellaan reittisuunnitelmat. Mieluisin periaatteeni lienee se, että toisen tulille saa aina tulla ja tervetuliaisiksi keitetään pannukahvit.
Näissä mietteissä talsin taannoin ilmeisen suosittua polkua pohjoisen erämaahan, merkittyjen reittien ulkopuolelle.