Lapissa on kylmä talvi, mutta meillä ihmiset eivät elä sodan keskellä. Ukrainassa on alkanut kolmas talvikausi taistelujen keskellä.
Kartasta katsoessa Ukraina näyttää olevan paljon etelämpänä Suomen ilmastosta. Talvikuukausina keskilämpötila laskee Ukrainassakin nollaan ja sen alapuolelle jo marraskuun loppupuolella. Takaisin plussalle lämpötila nousee meidän hiihtolomien jälkeen maaliskuun puolivälin tietämillä.
Pro Ukraina on yksi monista hyväntekeväisyysjärjestöistä, joka kanavoi suomalaisten auttamisintoa eteenpäin.
638 kilometriä on se lankamäärä, joka järjestön kautta vietiin ukrainalaisille kudottuna villasukiksi, vanttuiksi ja muiksi lämpimiksi asusteiksi viime vuonna.
Pohjoisessa on auttamistahtoa ja onneksi myös näitä avun eteenpäin toimittavia järjestöjä löytyy.
Villasukat ovat helppo tapa tehdä hyvää. Jos ei itse osaa kutoa voi aina heittää käsityötaitoista ystävää tai paikallista toimijaa lankakerällä.
Jokainen silmukka puikolla muistuttaa kutojaa lahjan saajasta. Vastaanottaja voi olla sodan aikana syntynyt pieni vauva, taaperoikäinen, iäkäs mummo tai pappa.
Villasukkia ja lapasia on toivottu myös rintamalla taisteleville sotilaille. Se on toive, jossa realismi iskee sotaan tottumatonta kasvoille. Sotilaiden sukkien ja laukaisuvanttuiden värien toivotaan olevan hillittyjä, joita ei vihollinen näe.
Armeijaa käymättömänä ei ehkä ensimmäisenä mieti sotilaiden turvallisuusasioita villasukkien värejä valitessa. Ajatus piristävästä sukkapaketista osoittaa miten kaukana me elämme sotaa käyvien arjesta.
Joulun alusaika on hyväntekeväisyyskeräysten sesonkia. Ihmiset ovat herkempiä avaamaan kukkaronsa nyörejä.
Kuka sitten tarvitsee apua. Onko oikein lähettää apua kaukana meistä asuville ihmisille, vai pitäisikö meidän katsoa miten naapuri pärjää. Arjen ruokaostokset ja elinkustannukset vievät aina vain enemmän rahaa. Työtä ei riitä kaikille ja osalla köyhyys on periytynyt jo useammassa polvessa.
Harva saa ääneen myönnettyä, ettei rahat riitä edes perustarpeisiin. Oman taloudellisen ahdingon sanominen ääneen vaatii todellista rohkeutta. Ihmiset helposti leimaavat köyhyysrajalla elävät epäonnistuneiksi, vaikka heillä ei välttämättä ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteensa. Työ on voinut kadota muutosneuvotteluissa, terveys on voinut pettää tai elämän palapelissä eivät palaset ole osuneet koskaan kohdalleen.
Auttavia ihmisiä on. Pienessä käsityöyhteisössä olemme pyrkineet auttamaan paikallisesti ja kauempana kärsiviä ihmisiä.
Pro Ukrainan avustuskuormia on viety sodan aikana yhdeksän kertaa. Villasukkien lisäksi kamiinoita.
Ukrainaan lähtee satoja villasukkia pohjoisen kutojilta. Se on pieni lisä isompaan auttajien ketjuun. Pro Ukrainan tavoite on saada 11 000 villasukkaparia sodan keskelle.
Kirjoittaja on toimittaja.