Hallitusohjelmassa korostetaan vanhusten kotiin annettavien palvelujen parantamista. Tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät voivat elää turvallisesti kotonaan ja saada tarpeidensa mukaiset palvelut.
Tämä kuulostaa hyvältä, mutta todellisuus näyttäytyy erilaiselta. Tuore THL:n viesti kertoo, että julkisesti järjestettyä kotihoitoa saa yhä harvempi, vaikka ikääntyneiden määrä kasvaa. Kotihoitoa on keskitetty paljon apua tarvitseville, mikä lisää läheisten hoitovastuuta ja pakottaa monet ostamaan palveluja itse. Pienituloiset ja yksinäiset vanhukset ovat erityisen heikossa asemassa.
Tilanne ei ole helpottumassa, sillä kotihoitoa tarvitsevien määrän ennustetaan kasvavan huomattavasti. Hyvinvointialueiden on varauduttava lisäämään kotihoidon resursseja, mutta vaikuttaa siltä, että myöntämisperusteita on tiukennettu.
Yle uutisoi, että lähes 2 500 vanhusta eri puolilla Suomea jonottaa paikkaa ympärivuorokautiseen hoivaan. Alueiden paikat ovat täynnä. Yksityisillä hoiva-alan yrityksillä olisi vapaita paikkoja, mutta alueilla ei ole rahaa eikä halua ostaa niitä.
Hoitoala kärsii vakavasta työvoimapulasta ja sen seuraukset ovat nähtävissä. Vanhustenhoidon ongelmat ovat olleet pinnalla jo vuosia, ja vaikka vanhuspalvelulakiin on tehty parannuksia, ne eivät riitä. Meillä on liian paljon vanhuksia ilman asianmukaisia palveluja.
Päivystyksiä ruuhkauttavat vanhukset tarvitsevat paikan ympärivuorokautisissa asumispalveluissa tai paremmat kotihoidon palvelut. Molemmista on säästetty jo 15 vuotta, vaikka hoitoa tarvitsevien määrä on noussut merkittävästi.
Osa päättäjistä haluaa muuttaa tai lykätä vanhustenhoidon henkilöstömitoituspykäliä. Tämä olisi kuin märkä rätti vanhusten ja heidän hoitajiensa kasvoille. Ainoa toimiva ratkaisu on vahvistaa vanhustenhoidon resursseja, erityisesti kotihoitoon ja vanhusten asumispalveluihin.
Hoitoalan ongelmat ovat ratkaistavissa, jos poliittisilla päättäjillä on siihen halua. Alan veto- ja pitovoiman turvaaminen sekä ruuhkautuneiden palvelujen ratkaiseminen eivät onnistu pelkillä lupauksilla ja korulauseilla. Eduskunta päättää hyvinvointialueiden rahoituksesta ja aluepäättäjät rahan käytöstä. Osa heistä istuu jopa molemmissa päätöksentekopaikoissa. Ihmettelen, miksi vanhusten hätä ei kuulu päättäjille asti.