Ulkovälitunnin aluksi oppilaat seisovat kylmässä talvisäässä kännykkäänsä katsellen. Sitten eräs oppilas tarttuu lumipalloon innostaen muita tekemään samoin. Vanha kunnon lumisota on parasta, mitä lapsi voi talvella tehdä ilman muita viihdykkeitä. Liikkumista ei tosin kestä kauan, sillä opettaja huutaa ja vie muutamia oppilaita rehtorin puhutteluun.
Nuoret kärsivät masennuksesta pääasiassa siksi, etteivät he saa tehdä sitä, mitä pitävät hauskana. Lapsen kuuluisi harrastaa vapaaehtoisesti millaista liikuntaa tahansa. Ulkovälituntien tarkoitus on saada heidät liikkumaan ulkona, mutta onhan se vaikeaa, jos ei ole ulkoiluvälineitä. Jos ulkona liikkuu ilman välineitä, se kielletään ja siitä rangaistaan.
Ongelmaan on kaksi ratkaisua. Antakaa nuorten valita, mitä välineitä he koulussa haluaisivat käyttää. Tai antakaa nuorten leikkiä lumisotaa toisiaan vastaan.
En ihmettele, etteivät lapset liiku tarpeeksi. Jos he eivät voi liikkua koulussa, liikkuvuustaso laskee. Kaikki eivät harrasta liikuntaa koulun ulkopuolella, koska eivät kerkeä. Heillä on kokeita, läksyjä ja tulevaisuus stressaamassa. Moni nuori pelkää tulevansa kiusatuksi, koska harrastaa jotain, mitä muut nuoret eivät pidä normaalina. He pelkäävät nolaavansa itsensä.
En voi ymmärtää, miksi aikuiset valittavat siitä, etteivät nuoret liiku tarpeeksi. Nuoren liikunnallisuus ei ole vain siitä kiinni, liikkuuko hän välitunneilla. Se riippuu myös siitä, harrastaako nuori vapaa-ajalla vai ei.
Aikuisista lumisota on vaarallista. Sitä se on, mutta nuoret tietävät miten käy, jos ihminen ei liiku säännöllisesti ja monipuolisesti. He yrittävät toimia mahdollisimman liikunnallisesti, vaikkei se siltä aina näytä. Pihapelit ovat sitä paitsi ilmaisia.
Mieleeni muistuu tapaus päiväkotiajalta. Meille annettiin seinä, johon saimme heitellä lumipalloja. Kyllästyimme heittelyyn nopeasti, joten päätimme, että vuorotellen jokainen menee seinän eteen ja muut heittelevät häntä lumipalloilla. Ohjaaja kielsi nopeasti leikin. Pian seinäkin kiellettiin.
Lapset ja nuoret kyllästyvät helposti itseään toistaviin asioihin, joten he päätyvät usein kehittämään leikistä hauskemman, mikä yleensä johtaa leikin kieltämiseen. Haluan kaikkien ajattelevan tätä asiaa. Onko se oikein vai väärin?
Kirjoittaja on Rovaniemen Korkalovaaran peruskoulun oppilas.