Politiikan teko on usein ennalta arvattavaa, umpitylsältä vaikuttavaa touhua, missä tapahtuu harvoin isoja yllätyksiä. Tästä pitää huolen puolueiden sisään rakennettu ryhmäkurisääntö, joka pakottaa erimieliset päättäjät enemmistön ruotuun rangaistuksen uhalla.
Aluepolitiikassa asiat näyttäisivät olevan toisin. Lapin hyvinvointialueen (Lapha) valtuustossa nähtiin jännitysnäytelmä, kun valtuutetut äänestivät Mehiläinen Länsi-Pohjan ulkoistuksen kohtalosta (LK 23.10.). Loppusuoralla vastakkain olivat aluehallituksen esitys sopimuksen nopeasta purkamisesta ja aluevaltuutettu Outi Keinäsen (kesk.) esitys Mehiläisen kanssa neuvotellun muutossopimuksen hyväksymisestä. Äänestys päättyi yllätykseen, kun Keinäsen esitys voitti – yhden äänen turvin.
Yllättävää oli myös se, miten totaalisesti eri puolueiden ja alueiden edustajien äänet jakaantuivat äänestyksessä. Ryhmäkuria ei ollut ja moni vaihtoi mielipidettään loppulennossa, yksi jopa matkalla aluehallituksesta valtuustoon.
Kansanedustaja Sara Seppänen (ps.) kannatti vielä hallituksessa sopimuksen purkamista, mutta äänesti valtuustossa sitä vastaan. Tämä riitti ratkaisemaan lopputuloksen.
Oman lusikkansa Lapha-soppaan laittoi torniolainen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.), joka sotki valtuutettujen askelmerkkejä viime hetken muutossopimusmyönteisellä some-viestillään. Sote-ministeri vihjaili sote-järjestämislain muutoksella, joka sallisi vastaavat ulkoistukset lähitulevaisuudessa.
Juuson johtama ministeriö on profiloitunut tähän asti jättiulkoistuksen vastustajaksi ja ulkoistussopimuksen purkamisen kannattajaksi.
Muutossopimus Mehiläisen kanssa antaa mahdollisuuden tehdä maakunnalliseen erikoissairaanhoitoon rakenteellisia muutoksia eli sopia työnjaosta Lapin ja Länsi-Pohjan keskussairaalan välillä. Tosin vielä ei tiedetä sitä, miten työnjakoa lähdetään uudistamaan.
Epävarmuutta liittyy niinikään aluevaltuuston Mehiläis-päätöksen laillisuuteen, sillä alan asiantuntijoiden ja vastuuministeriön tulkinnat sote-lainsäädännöstä ovat tältä osin ristiriitaiset.
Epävarmuuksia olisi liittynyt toisaalta myös ulkoistussopimuksen purkamisen seurauksiin. Osa Länsi-Pohjan sairaalan henkilöstöstä uhkasi irtisanoutua, jos muutossopimukseen ei suostuta. Tälläkin saattoi olla vaikutusta aluevaltuutettujen äänestyskäyttäytymiseen.
Joka tapauksessa Lapissa jatketaan kahden sairaalan mallilla. Ongelmana on, että siltä puuttuu erillisrahoitus, jonka Marinin hallitus myönsi ja Orpon hallitus poisti.
Jos ja näillä näkymin kun lisärahaa ei ole tulossa, on tultava toimeen nykyisillä euroilla. Se tarkoittaa sairaalaintegraation lisäksi säästöjä jostain muualta eli aluevaltuutetuille riittää vaikeita päätöksiä jatkossakin.
P.S.
Demokratiassa enemmistö päättää ja enemmistön päätökseen riittää yhdenkin äänen ero vähemmistöön. Demokratiaan kuuluu myös tehdyn päätöksen molemminpuolinen kunnioittaminen, mikä on tässä tapauksessa erityisen toivottavaa. Lapin aluepäättäjät kykenivät vaikeassa, maakuntaa jo pitkään repineessä asiassa rakentavaan keskusteluun, mikä lupaa hyvää, sillä heidän on kyettävä vastaavaan temppuun jatkossakin. Pohjoiseen ei kaivata tässä sote-tilanteessa uutta "Meri-Lappi vastaan muu Lappi"-kukko/kanatappelua.