Tornion-Muonionjoen lohikannan elpyminen alkoi räjähdysmäisesti 1996. Lohen nousu rajaväylään sai alkunsa Kalevi Hemilän asetuksesta, jolla meripyynnin alkamista myöhäistettiin ja Väylään nousi yli 100 000 kirkaskylkistä lohta. Nousu jatkui myös 1997 ja vaikka vuosittaisia vaihteluita oli, seuraavina vuosina alettiin puhua Tornion-Muonionjoen lohen menestystarinasta.
Kalevi Hemilän jälkeen ei ole ollut ministeriä, joka olisi suhtautunut asiaan vakavasti: ministerit puolueesta riippumatta ovat antaneet vallankäytön ministeriön kalastuksesta vastaaville viranhaltijoille. Viranhaltijoiden tavoitteena on ollut, vastoin kestävän kalastuksen periaatteita, maksimoida saalis merellä. Väylällä kalastavat tuhannet uistelijat ja muut kalastajat ovat jääneet mopen osille huolimatta kalastuksen merikalastusta suuremmasta aluetaloudellisesta merkityksestä. 2010 kalastussääntö uusittiin ja sen jälkeen niin Suomalais-ruotsalaisen Rajajokikomission, Torrnion-Muonionjokiseuran kuin jokivarren kokemukseen ja asiantuntija lausuntoihin perustuvat mielipiteet on jätetty huomioimatta. Nimellisesti on kuultu mutta ei kuunneltu.
2017 Kimmo Tiilikaisen ollessa vastuuministerinä tuli voimaan ministeriössä valmisteltu asetus aikaistetusta kalastuksesta. Koska asetuksen mahdollistama kalastus kohdistuu varhain nouseviin arvokkaimpiin lohikantoihin, jokivarressa tilannetta on seurattu hyvin huolestuneena. Huolestuneisuus on tuotu selkeästi esille, mutta vailla tulosta. Tämä on myös ratkaissut sen, että Ruotsi ei ole suostunut myöhentämään rajajokisopimuksen mukaisella alueella kalastuksen aloittamista 17.6. jälkeen nousun turvaamiseksi, vaikka sitä kalakantojen vaatiessa sitä olisi mahdollista ja tarpeellista siirtää alkavaksi 29.6. asti.
Epäonnistuneen lohipolitiikan tulos, kun myös luonnonolosuhteet pahentavat tilannetta, on nähtävissä lohennousun romahtamisena. Erityisesti tämä on tullut ilmi yhden merivuoden lohien, kossien nousumäärän vähenemisenä 4 000 kappaleeseen. Tämä ennakoi tuleville vuosille kalastajien tavoittelemien yli viiden ja kymmenen kilon lohien puuttumista ja myös poikastuotannon kestämätöntä vähentymistä.
Jos halutaan ettei alussa mainittu lohen menestystarina muutu menetystarinaksi, on meripyytäjien hyysäämisen loputtava, josta viimeisin osoitus on avomerialueelle suunniteltu ”tieteellinen pyynti”. Vastuun asiasta kantaa kalastusasioista vastaava ministeri Sari Essayah. Vain tällä voi lieventää huonontuneiden luonnonolosuhteiden aiheuttamaa haittaa ja saada Väylän lohikanta turvattua.